keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Vielä viimeisen kerran




Tämän postauksen pohja on ollut koneen uumenissa jo reilu puolitoista vuotta, mutta julkaisemista on jarruttanut jonkinlainen epävarmuus ja itseinho ja mitä lie muita syitä. Toki olen tämän koko ajan tätä postausta pyöritellyt mielessäni, mutta aina en vain pääse kirjoittamaan ajatuksiani ylös, joten kirjoitus voi olla melkoisen sekava.

Mulla on pitkään ja usein pyörinyt ajatuksia päässä siitä, miten itse näen itseni, siis ihan ulkoisesti. En tiedä olenko epänormaali, mutta omakuvani vaihtelee päivittäin. Joinakin aamuina peilistä katsoo ihan mukiinmenevän näköinen ja kokoinen keski-ikäinen nainen, mutta otapas tuosta naisesta valokuva: voi veljet, mikä läski, eikä se oo muka meikannut ollenkaan!!! Leuka roikkuu, suun pielet roikkuu, silmäkulmat roikkuu ryppyineen päivineen. Tai menepä johonkin porukkaan, niin aina sitä tuntee itsensä homsantuuksi, ja kaksi kertaa lihavammaksi kuin porukan lihavin.

Mistä tämä kaikki johtuu? Onko se huonoa itsetuntoa? No varmasti, mutta miten sitä saisi parannettua? Osittain syytän kyllä tätä ulkonäkökeskeistä elämää, mikä tänä päivänä on valloillaan. Kaikki laihduttavat, blogit tuuttaavat pihalle kauniisti meikkaavia ihmisiä jne jne. Jotenkin tuntuu, ettei tavallinen ihminen pikkuisen ylipainoisena ja vähän rupsahtaneena voi olla millään muotoa hyvän näköinen tai edes siedettävä.

Kuinka monta elämän muutosta olenkaan aloittanut ja yhtä monta olen lopettanut, jotkut nopeammin kuin toiset. Välillä tulee niin voimakas tunne, että nyt pitää laihtua ja kiinteytyä ja mitä lie, jotta näyttäisin paremmalta (terveydellinen näkökanta jätetään nyt huomioimatta). Samantien melkein tulee se ns. vaakakapina, miksen voisi kelvata ja olla ihan hyvä tällaisena kuin olen. Oman pään sisällä käy sellainen ajatusten myrsky asian tiimoilta ettei ole tosikaan. Jostain pitäisi saada sieltä myrskyn silmästä napattua se yksi ajatus ja lähteä viemään sitä systemaattisesti eteenpäin, oli se sitten itsensä hyväksyminen tai muuttaminen tai jotain siltä väliltä. Mutta miten nuo muut ajatukset sitten saisi jätettyä oman onnensa nojaan, ja mielellään lopullisesti. Eihän tällaista vatvomista kestä kenenkään pää.




Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että valehtelen itselleni sanoessani, että olen ihan ok näin kun olen. Se, että muuttuisiko asiat mitenkään, jos olisin laihempi, sitä en osaa varmaksi sanoa. Rypyt tuskin oikenevat laihtuessa, mutta vaatteet näyttäisivät varmasti kivemmilta, eikä vaatekaupassa tarvitsisi joka kerta pyyhkiä kyyneleitä.

Ja olisihan se varmaan kiva, että äidistäkin olisi valokuvia niissä lomakirjoissa. Voisihan niitä toki laittaa, mutta kun itse ei kestä katsella omia kuviaan ja hävettää näyttää niitä muille, vaikka he näkevätkin varmasti minut juuri sen kokoisena kuin olen, eikä valokuvissa ulkonäköni tule heille yllätyksenä.

Toisaalta meillä on vain tämä yksi elämä, miksei siitä saisi nauttia herkutellen ja laiskotellen, jos siltä tuntuu. Kaikilla ei ole niin hyvää geeniperimää, ettei tällainen elämäntyyli vaikuttaisi ulkonäköön. Itselläni on kaiken suhteen huono geeniperimä: taipumus lihavuuteen, en omaa kauniita kasvonpiirteitä, ja onpa jotain pieniä terveydellisiäkin perintötekijöitä. Kaikki kunnia niille, jotka jaksavat innostua viherherkuista yms, mutta se ei vain ole mun juttu.

Olen nyt ollut reilu kolme viikkoa Keventäjät.fi sivuston jäsen. Olen ottanut alun rennosti, tutkaillen ohjeita ja hieman jopa merkkaillut ruokapäiväkirjaan syömisiäni. Aika äkkiä sitä alkaa hahmottamaan, miten paljon sitä päivässä voi syödä ihan tavallista ruokaa menemättä annetun päivittäisen kalorimäärän yli. Ennen kaikkea säännöllinen ruokarytmi näin kotona ollessa on ollut aivan hukassa, jääkaapilla tulee käytyä kurkkimassa tämän tästä. Enkä välttämättä syö makeaa, mutta jotain mukamas koko ajan pitäisi saada suuhunsa. Ja kun tuota ruokapäiväkirjaa täyttää, jo oma mielikin asennoituu jättämään syömättä turhia. Se kun on vaan niin noloa, katsoa sieltä päiväkirjasta, kuinka helposti ne kalorit kertyvät. Toisaalta enemmänkin ongelmaksi kyllä meinaa tulla saada päivittäinen kaloritarve täyteen. 

Nyt ne kolme viikkoa on harjoiteltu ja ihmetelty ja tällä viikolla on tosi kyseessä. Päiväkirjan täyttämisestä tulee jokapäiväistä rutiinia, kävelylenkitkin pitenevät. Viikonloppuna mässytin ihan tarkoituksella oikein huolella, ja kuinka paha olo olikaan maanantai-aamuna. Pikkulenkki koiran kanssa oli kohtuu ahdistava, vaikka painossa ei mitään muutoksia ollutkaan tapahtunut. Kyllä se turha ravinto elimistössä vain tekee olon huonoksi. Meillä oli Anniinan kanssa herkkulakko sakkomaksuineen meneillään, mutta nyt irtisanoudun tuosta lakosta kaiken kansan edessä, sillä totaalikieltäytyminen ei vain sovi minulle. Mikäli herkut kielletään, ajattelen herkkuja joka päivä ja lähes joka hetki. Mutta jos vain päätän olla syömättä herkkuja, saattaa mennä viikko tai kaksikin, etten juuri ole herkkuja ajatellut. Sori vaan Anniina <3 Mutta tuon ruokapäiväkirjan ja minulle annetun kalorirajan puitteissa sallin itselleni pieniä herkkuja silloin tällöin potematta huonoa omaatuntoa.

Keventäjien ohjeet ovat tavallista ruokaa, jonka suosimisen näen erittäin tärkeäksi omassa elämässäni, koska perheessä asuu murkkuiän ja ennen kaikkea teini-iän kynnyksellä oleva neiti. En halua millään muotoa pussiruokia tms. syömällä viestittää neidille vartalokeskeistä elämän tyyliä. Ennen kaikkea itselläni koko projektissa on oma hyvä olo päätavoitteena, hyvänä kakkosena tulee laihtuminen, mielellään sellaiset 15 kg. Mutta tästä en puhu ääneen kotona.




Ostin tammikuussa Anna Saivosalmen Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia. Niin on kirjan ohjeet jäänyt kirjan sivuille odottamaan tosi elämän toteutusta, vaikka ajanpuutetta en voi tästä syyttää.  Oikeesti kukaan ei voi, kyllä jokaiselta pitäisi löytyä 10, 20 tai 30 minuuttia päivittäiseen treeniin Keventäjät-projektiini kuuluu myös Annan Kotitreeni-valmennus, joten lisätsemppiä on liikunnan suhteen tiedossa. Kirja on varmasti hyväksi avuksi. Liikunnan kanssa etenen myös rauhallisesti, sillä en ole koskaan ollut urheilullinen tyyppi. Liika innostus liikunnan aloituksessa tyssää helposti väsymykseen ja/tai vammoihin. Ja pitäähän tähän elämään mahtua muutakin kuin ruoka ja liikunta. Käykää puuteen kurkkaan Anna Saivosalmi instagramista @ansaivo.

Tämä projekti kestää blogiyhteistyönä syyskuun alkuun asti, joten tehdessäni asiasta julkisen, tuloksia olisi paras syntyä. Ja mikäli nyt kävisi niin, ettei tuloksia tule, tämä olkoon viimeinen kerta, kun minkään sortin laihduttamista / elämäntapamuutosta yritän. Missään nimessä en tule sallimaan itselleni mässyelämää, sillä mulla ei ole enää varaa antaa painon nousta yhtään. Mutta olkoon tämä viimeinen kerta, kun mitenkään tätä tietoisesti yritän. Meni syteen tai saveen, syksyllä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Sitä ennen raportoin teille kuulumisia vähintään kerran kuukaudessa.

Monta asiaa jäi varmaan sanomatta, mutta niistä sitten pulistaan kommenttikentässä ja seuraavissa postauksissa.


*blogiyhteistyö Keventäjät.fi

34 kommenttia:

  1. Voi Satu, kävitkö meillä ja katsoit mua ja mun elämää, nimittäin ihan just samalla lailla tämä rouva itsestään ajattelee. Hyvin, hyvin harvoin tulee positiivisia ajatuksia itseäni kohtaan, korkeintaa lasillisen tai kahden jälkeen :D. Itseäni vaivaa just nuo samat ongelmat ja kunhan saan nää hoidot hittoon, mä lähden toteuttaa tuota samaa kuin sinäkin. Liikuntaa, juu, sitä ennen kaikkea on lisättävä ja tietty tuohon ruoka puoleen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Isot tsempit sulle Satu!!!! Mä niin luotan sinuun ja sun onnistumiseen <3, tää potti kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori Sori ihan tuhannesti Tuija... kääk miten mulla oli kokoajan vaan mielessä Satu... no oman siskon kanssa aamulla puhelimessa juttelin (nimeltään Satu) ja sitten tää sun blogin nimi.... mä tajusin vasta äsken mitä olin kirjoittanut ja päätin etten poista kommenttia...mulla ei siis vaan kroppa kronaa vaan se on jo tehnyt tehtävänsä aivoissakin.... plääh.. koita ymmärtää

      Poista
    2. Satu tai Tuija, ymmärsin kyllä kelle kirjoitit :D Onneksi meitä on muitakin saman ongelman kanssa painivia, vertaistuki on se paras tuki. Toki kaikkein loistavinta olisi, jos me kaikki olisimme vain ja ainoastaan tyytyväisiä itseemme ja ulkomuotoomme, näytimme me miltä tahansa.

      Ihanaa pääsiäistä Sari <3

      Poista
  2. Tsemppiä! <3 Oli lopputulos mikä tahansa, niin sie oot hyvä tyyppi. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu <3 Toivottavasti lopputulos on hieman hoikempi Tuija, mutta jos ei ole, niin sitten ei ole :)

      Ihanaa pääsiäistä!

      Poista
  3. Voi että, tää oli niin ajatuksia herättävä teksti. Ensinnäkin: olet kaunis ja sullahan myös kauniit kasvonpiirteet (toisin kuin itse ajattelet)! Mä ainakin olen katsonut sua siten, että olet tosi kivan näköinen - ettäs tiedät :)

    Toisekseen oma kehonkuva on monelle tosi vaikea, mullekin, vaikka olen painon suhteen ns. normaalilukemissa. Katson itseäni toisinaan todella armottomalla silmällä ja näen vain selluliitit reisissä tai mitä milloinkin. Liian iso sieltä, liian pieni tuolta ja vääränlainen sieltä sun täältä... Tällä ei edes ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa, joka sanoo, ettei mulla oikeasti ole syytä ajatella noin. Se on vain se huono itsetunto tai mikä lie, joka vääristää omakuvaa.

    Muista, että vain sinä itse katsot itseäsi noin ankarasti. Oot oikeasti ihana ja upea pakkaus! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula <3 Sehän tässä onkin, kun itse ei näe itseään samalla tavalla kuin muut. Jos itse näyttäisin lähellekään samalta kuin sinä, en olisi muuta kuin tyytyväinen. Liian usein ihmisten keskusteluissa se kaunis tai jotenkin hyväksyttävämpi ihminen on se hoikka, liikunnallinen ja terveellisesti syövä tyyppi. Johan pelkästään näistä kaikista saa itselleen stressin aiheutettua, kun ei ole sellainen.

      Toivon, että luonne paikkaa ulkoiset puutteet :D

      Ihanaa pääsiäistä Tuula <3

      Poista
  4. No ensinnäkin: ET todellakaan ole epänormaali, vaan sori nyt vaan, ihan tavallinen meidän kaikkien muitten tavallisten joukossa :) Ja siis tarkoitan tällä nyt sitä, että ihan taatusti meillä kaikilla vaihtelee liki päivittäin (joskus montakin kertaa päivässä) ajatukset siitä, mitä sieltä peilistä näkee. Jos on onnellinen ja hyvä olo, se heijastuu peilin kautta takaisin, eikä silloin käy mielessäkään puristella niitä vatsamakkaroita tai peilata itseään selkäpuolelta (tätä harrastan toiveikkaasti itse, mutta aina seuraa pettymys, koska en edelleenkään ole atleetti, vaan ennemmin gotletti :)), vaan ne on ihan toissijaisia seikkoja. Mutta ans olla, kun on tullut syötyä liikaa (niinkuin esim. minä just nyt), eikä pysty edes istumaan ajattelematta sitä, kuinka housunvyötärö kiristää, eikä henkikään oikein kulje, niin ei siinä kyllä silloin peilistäkään mikään missi tuijota takaisin. Näin se vaan on.

    Ja jos yhtään lohduttaa, niin minä en ole liikkumalla laihtunut ikinä varmaan grammaakaan. Nytkin on suunta vaan ylöspäin, kun varmaan syön punttireenin ohella yli oman tarpeen. Kyllä se merkkaa niin paljon enemmän, mitä ja kuinka paljon sinne suuhunsa laittaa. Ja sekin tosiaan niin päin, että antaa luvan itselleen ihan kaikkeen. Silloin jää taatusti niin monta turhaa herkkua ja suupalaa syömättä, koska eihän se ole yhtään niin kiinnostavaa kuin sellainen, joka on kiellettyä. Niinkuin itsekin kirjoitit, niin kyllähän se ehdottomuus johtaa siihen, että ei mitään muuta voi ajatellakaan kuin sitä, mitä ei muka saa syödä. Ja musta ainakin tuntuu, että pelkällä sillä jatkuvalla ajattelulla tulee muutama kilo lisää.

    Ja ihan tiedoksi vaan, että olet hyvä just tollaisena kuin olet <3<3<3. Alat vaan katsomaan itseäs lempeämmin silmin. Ja voin vannoa, että jonain päivänä, kun olet päässyt siihen pisteeseen, että sulla on huomattavan hyvä olo, jonka olet itse omilla toimillas ansainnut, siitä tulee ihan mieletön voittajafiilis, eikä sitä oloa malttais millään pilata. Sitä ikäänkuin päätyy sellaiseen itseaiheutettuun (vai ansaittuun) hyvän kierteeseen. Se on sulla jonain päivänä ihan varmasti edessä. Trust me <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun oli pakko vielä palata tänne, kun alkoi jälkikäteen tämä oma, pitkään pötköön työn ohessa kirjoitettu ja oikolukematta jäänyt teksti tuntua niin kököltä, mutta onnekseni täällä on moni muu viisaampi kirjoittanut siitä kaikkein tärkeimmästä, mikä multa jäi pois, eli siitä, että kyllä se tärkein asia on se oma olotila, jonka vaan itse voi tietää ja tuntea nahoissaan. Sitä ei kukaan muu voi määritellä, eikä mitata kiloissa, eikä senteissä, eikä millään ulkoisella seikalla. Ja sitä omaa hyvää oloa toivon sulle ihan kympillä. Tai siis tuhansilla <3.

      Ja toi, mitä sanoin liikunnasta, vasta tyhmältä kuulostikin. Sen tarkoitus oli kuitenkin olla kannustava, eikä tollanen kökkö kommentti. Tarkoitin sitä, että jos liikkuu ainoastaan sen vuoksi, että toivoo laihtuvansa, siitä seuraa niin helposti turhautumista ja alkaa vaan ärsyttää kaikki ja lopulta inhoaa koko liikkumista. Mutta muuta hyvää oloa siitä kyllä tulee. Etenkin jos voi liikkua vaikkapa ihan vaan kävellen raittiissa ilmassa. Tuulettuu pää. Ja sitä mukaa kun olo kevenee, askelkin kevenee ja kun askel kevenee, niin mielikin on kevyt kuin höyhen :).

      Emma kirjoitti kivasti tuolla lopussa. (Huomaatko, että meitä on täällä paljon, jotka ollaan sun puolella <3)

      Poista
    2. Ihan hyvän tekstin kirjoitit alunperinkinn :) Harmittaa, että tässä koko projektissa ei ole kyse pelkästään hyvästä olosta, vaikka se onkin se ykkös-prioriteetti. Olishan se kiva, kun ei hengästyisi niin helposti eli liikuntaa lisäämällä ja ruokavaliota keventämällä se varmasti onnistuu. Vaikka sokeri antaakin hetkellisesti hyvää buustia tekemisiin, seuraavana päivänä olo onkin kaikkea muuta kuin energinen ja hyvä. Ja siinähän se kierre onkin sitten valmis. Onneksi välistä löytyy sisua katkaista tuo kierre ja löytää sitä buustia kevyemmästä ruokavaliosta.

      Olen kyllä sitä mieltä, että kilot kyllä vähän määrittää tuota hyvää oloa, olkoonkin sitten vaikka vähän ulkokultainen syy: vaatteet ei vain istu niin hyvin päälle kuin hoikemmalle. Enkä todellakaan ole valmis pukeutumaan mihinkään kaapuihin.

      Mutta omaa itseäni kuulostelen etenen projektissa, ehdottomuus ei ole hyväksi missään asiassa.

      Kohta lähden siitä (pääsiäis)höyhenen kevyttä oloa etsimään metsälenkiltä täällä mökillä :) Ihanaa pääsiäistä Annukka <3

      Poista
  5. Olipa Tuija hyvä postaus. Ihanan rehellinen.
    Kuvat kyllä todisti sen, minkä tiesinkin jo. Ihminen näkee itsensä eri tavalla kuin muut. Sä näytät hyvältä ja kauniilta ja naiselta. Mutta jos oma olo on huono, niin toki saa laihduttaa. Ulkoista perustetta en huomannut.
    Mutta pointti onkin se OLO. Mä haluan myös paremman olon. Sen fiiliksen ettei koko ajan tiedosta omia ruumiinosiaan. Kuten nyt teen. Koko ajan aistin jalat. YYH!

    Keventäjät on varmaan hyvä saitti. JA hyvä oivalus ettei kannata olla ehdoton. Ei se ihmisellä toimi, muuta kuin ahdistusta aiheuttavana juttuna.
    Mäkin nyt opettelen säännöllisistä syömistä ja protskun lisäämistä kaikille aterioille. KArkkiakin välillä tietty!

    Jatka samaan hyvään malliin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Pinkki <3 Sattuneesta syystä en vielä uskaltanut laittaa tänne niitä sivuprofiilikuvia, jotka olisivat teille kaikille ihanille tsemppaajille näyttänyt sen todellisuuden: järkyttävä leuka ja ennen kaikkea mun koko aikaisen tiedostuksen kohteen mahan. Edestä päin olenkin lähes koko ajan tyytyväinen itseeni, tai ainakin suht tyytyväinen. Mutta sivusta päin onkin sitten ihan pelkkää järkytystä: kun on tissiä, mahaa ja takapuolta, ei sivuprofiilia saa millään näyttämään hoikalta, ei edes oikeanlaisilla vaatteilla.

      Mutta tässä sitä nyt opetellaan oikeanlaista syömistä, herkkuja unohtamatta. Ja jospa se vatsa siitä oikealla ruokavaliolla, sopivalla liikunnalla ja vähemmällä herkuilla hieman pienenisi, niin se olokin olisi varmasti aika helposti hyvä.

      Mutta jatketaan me harjoituksia. Ihanaa pääsiäistä sulle <3

      Poista
  6. Kun katson kuviasi en todellakaan näe aihetta minkäänlaisiin muutoksiin. Näytät hyvältä, iloiselta aikuiselta naiselta. Mutta jos itsestä tuntuu että haluaa jonkun kilon pudottaa, niin tuo Keventäjät on varmaankin hyvä keino siihen. Onnea matkaan ja mukavia kevättalven päiviä sinulle!
    ps. Mulla olisi myös toiveissa samansuuruinen painonpudotus, mutta en ole vielä ollut valmis tekemään tarpeeksi suurta muutosta elintavoissani sen saavuttaakseni. Taidan nyt kuitenkin käydä Keventäjien sivuilla katsomassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keventäjien ohjeilla ja ruokapäiväkirjan täyttämisellä uskon oppivani syömään oikean kokoisia ruoka-annoksia, jotta tämä paino ei tästä ainakaa yhtään enää nousisi. Kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, ei ole pahan hintainen ryhmä, jos haluaa oikeasti kokeilla tehdä jotain itselleen ja itsensä hyväksi.

      Ihanaa pääsiäistä Kristiina <3

      Poista
  7. Hei Tuija, mieti kuinka paljon olet joutunut tekemään töitä, että let juuri tuollainen! Jokainen ryppy kertoo jostain, jokainen kilo ja kurvi myös. Jokatapauksessa ihanaa, että haluat voida paremmin ja olet ryhtynyt tuollaiseen projektiin. Hatun nosto julkistamiselle!

    Itse olen aina ollut suht solakka, mutta kaipa tämä lähestyvä puolivuosisata vain tekee naiskropalle temput..tai sitten fillarin muuttuminen autoksi ja päivittäinen jaloillaoloja työ istumiseen luennoilla. Ja meidän koulun ruoka on ihan torkeän hyvää...tästä syystä aloitan kaverin kanssa kahden kuukauden kuurin päästäkseni kesäkuntoon...katsotaan miten käy :D

    Tsemppiä ja ihanaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä voi ajatella, että tämän ulkomuodon saamiseen on mennyt paljon rahaa, eikä se siitä ilmaiseksi hoikemmaksi muutu :) Ja itsehän olen itseni tähän tilanteeseen päästänyt. Katsotaan nyt sitten, miten akan käy.

      Mä oon kesäkunnossa yleensä aina. En ole ajatellut, että esim. reissuille pitäisi laihduttaa ollakseen rantakunnossa ja voidakseen pukea bikinit. Minä laitan bikinit päälle jos ja kun haluan. On sitten muiden asia, jos voivat pahoin minut nähdessään. Eivätpähän tuijota koko ajan. :D Ja aika harva tuolla meidän ikäisten lomarannoilla kovin timmissä kunnossa on, joten sen puoleen ihan sama. Mutta tsemppiä Satu teille kesäprojektin kanssa. Varmasti uusi arki tuntuu kropassa kuten myös muussa elämässäkin.

      Ihanaa pääsiäistä Satu <3

      Poista
  8. Mulla on myös kevennys meneillään ja alku on onneksi alkanut lupaavasti mutta matkaa tavoitteeseen on. Huomaan että iän myötä kilot istuu tiukassa ja vaikka painoa laskeekin, se myös nousee enistä nopeammin joten suupaloja saa vahdata. Mun pahe on sokerikoukku ja sen kautta kilot salakavalasti hiipivat. Minusta näytät tyylikkäältä ja ihan normaalipainoiselta! Itselleen sitä on aina liian ankara.Tsemppiä sinulle, jään seuraamaan etenemistä ja saat täyden vertaistuen täältä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harva meistä naisista on itseensä tyytyväinen. Sokerikoukku on paha, kun se vie mennessään. Itse huomaan joskus mässyttäväni herkkuja kaksin käsin, vaikka mun ei edes tee mieli. Jospa sitä pikkuhiljaa oppisi siihen, että se pieni suklaapatukka riittää suklaalevyn sijaan. Tsemppiä sinullekin sinne kevennykseen.

      Ihanaa pääsäistä Maiccu <3

      Poista
  9. Minusta sinä oot just ihana tuollaisena kuin olet. Minusta näytän yleensä aika kivalta, mutta totuus näkyykin sitten kamerasta. Mulla on tuollainen itsetunnon buustaaja täällä kotona ja se on mun mies. Hänestä näytän aina ihanalta, vaikka tulla olisi takkupalloilla, jalassa olisi reikäiset leggarit ja päällä 3 numeroa liian iso t-paita. Tsemppiä koitokseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinä ihana <3 Nainen tarvitsee aina välillä tuollaista buustaajaa. Itsekin kuljen kotona tukka pystyssä lököttävissä kollarihousuissa. Auttaiskohan oman minäkuvan parantamiseen, jos vähän näkisi vaivaa ulkonäkönsä eteen myös ihan arkena kotipäivinä? Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan.

      Ihanaa pääsiäistä Outi <3

      Poista
  10. Se on merkillistä, miten kriittisiä me naiset osaamme olla itseämme kohtaan! Kun minä katson sinua, näen upean naisen, jolla on kauniit kasvot - ja mitkä silmät! En ole koskaan ajatellut, että sinulla olisi paino-ongelmia. Minusta olet hyvä noin.
    Itse päätin jo vuosia sitten tehdä valinnan lopettaa laihduttaminen - kun on vaivoja, jotka turvottavat ja vievät aineenvaihdunnan sekaisin, ei kannata puntariin tuijottaa - eikä siihen mittanauhaankaan. Elisabeth Taylor sen jo totesi, että yli nelikymppisenä naisen on valittava kasvot tai vartalo;)
    Se, etten laihduta, ei tarkoita sitä, etten yrittäisi tavoitella parempaa oloa - ja kyllä siihen oloon se ruoka ja liikunta vaikuttavat. Jos vähänkin saa liikuttua, aineenvaihdunta pelaa paremmin ja turvotukset pysyvät pienempinä. Minulla myös säryt. Ja minun on pakko välillä katkaista sokerikoukku esim. ekopaastolla vuosittain, sillä meillä asuu kotona sokerihiiri-isäntä, joka kantaa herkkuja isolla säkillä - ja sen säkin sisältöä on välillä vaikea vastustaa.
    Tsemppiä sinulle - älä laske puntarilukemia vaan sitä, miltä olo tuntuu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on lääkityksiä, jotka tuskin ainakaan tekevät kropan ulkomuodolle hyvää, vaikka muuten vaivoihin auttaisivatkin. Mulla on nyt tämä viimeinen kerta koittaa tuota painon pudotusta, vähäkin on hyväksi. Mikäli paino ei laske, ei se silti tarkoita, että herkuttelu ja mässytys jatkuu. Ehkä tämän projektin myötä löydän loppiäksi sen kultaisen keskitien, jota kulkea, jotta olo olisi hyvä. Ja samalla ehkä oppisin hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

      Meillä tuo isäntä ei periaatteessa ole sokerihiiri, ei ainakaan enemmän kuin minä. Mutta aloitapa tällainen projekti tai ylipäätään päätä vähentää herkkuja, eikös silloin pidä aina olla kahviherkkuja tarjolla. Kukaan ei tosin minua pakota niitä syömään, mutta hei kamoon, kun on tällainen, ei vaan voi vastustaa :) Tsempit tulevat tarpeeseen. Puolen vuoden päästä viimeiset puntarilukemat oli ne sitten mitä tahansa. Sen jälkeen keskityn pelkkään oloon.

      Ihanaa pääsiäistä Arja <3

      Poista
  11. Voi Tuija <3 Mun tekisi mieli etsiä sut käsiini ja tulla halimaan ja rutistamaan kovasti! Lähetän halin matkaan tällä kertaa kuitenkin virtuaaliversiona :) Ihan jo ensinnäkin sen takia, että olet upea juuri tuollaisena, kuin olet. Kun katson noita kuvia susta, en näe mitään muuta kuin kauniin naisen, jolla ei pitäisi olla mitään hävettävää ulkomuodossaan! Toinen halauksen syy on se, että kirjoitat just niitä asioita, joita itsekin tällä hetkellä mietin lähes päivittäin! Ihan samaa vetulointia harrastan minäkin: joka toinen päivä olen ihana, joka toinen päivä pitäisi laihduttaa ja sitä sun tätä.

    Kukaan ulkopuolinen ei tietenkään voi määritellä sitä omaa oloa, eikä sitä, minkä näköinen tai kokoinen kenenkin pitäisi olla. Se on se oma fiilis, mikä kertoo totuuden ja jos tuntuu siltä, että pitää tehdä jotain kropalleen (ja tuntemuksilleen), niin silloin sitä omaa sisintä kyllä kannattaa kuunnella. On tosi hienoa, että olet aloittanut ton Keventäjät-ohjeiden noudattamisen, uskon, että se on järkevä tapa pudottaa painoa ja kohentaa omaa oloaan sitä kautta. Kaikenlaiset pussikeitot sun muut ovat varmaan se pahin tapa lähteä oikomaan "ongelmaa", koska ne vain ja ainoastaan sotkevat kropan toiminnan. On tosi hienoa, että mietit myös sitä, ettet halua tyttärellesi antaa väärää viestiä!

    Mulle itselleni merkittävin apu ja tuki omassa muutosprosessissani (joka tosin tällä hetkellä on täysin jäihin kosahtaneessa tilassa...) on ollut Kaisa Jaakkolan (ja hänen miehensä Jonin) opit. He painottavat vain ja ainoastaan järkeviä ja terveyden näkökulmasta oikeita toimintatapoja eli kaikenlaiset rahka-mehukeitto -kuurit ovat ihan pannassa. Kaisan kirja "Hyvän olon hormonidieetti" on mulle ihan Raamattu, suosittelen sen lukemista. Ja nimenomaan sen uudistettu versio vuodelta 2016, ei se vanhempi. Kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei ole dieetti, vaan opas terveelliseen elämään. Mulle itselleni on myös todella tärkeää, että kirjan opit ovat biologisesti ja lääketieteellisesti oikeita eli kyse ei todellakaan ole mistään hurlumheistä. Kaisalla on myös todella hyvät nettisivut (kaisajaakkola.com).

    Mä olen myös pitkään pantannut aiheeseen liittyvää postausta arkistoissa, mutta voisin sun rohkaisemana kirjoittaa tästä. Jos vaan sallit, lähden mukaan sun kanssa projektiin, voidaan matkalla tsempata toisiamme. Tosi hienoa, että sun projekti on yhteistyö Keventäjien kanssa, uskon, että se tsemppaa ja auttaa sua matkalla.

    Huh, tulihan pitkä (ja sekava) kirjoitus. Vielä kerran iso, jättiläismäinen virtuaalihali sulle Tuija <3 <3 <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Emma haleista <3 Ja ihanaa, jos saan susta virtuaaliystävän samalle taipaleelle eli ehdottomasti oma projekti eetteriin.

      Naisen pään sisällä tapahtuu välillä vähän liian paljon tuota vetulointia. Jollain tapaa ne asiat siellä pitäisi osata laittaa tärkeysjärjestykseen ja kaikki turhat heittää yli laidan. Mutta kukapa sen taidon opettaisi?

      Kiitos Emma kivasta viestistä, sain tästä paljon ajattelemisen aihetta ja tutkailen myös tuota sinun "raamattuasi".

      Ihanaa pääsiäistä Emma <3

      Poista
  12. Tsemppiä!
    Aurinkoista Pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa, ihanaa pääsiäistä sinne <3

      Poista
  13. Aivan ihanat kuvat!! Ja muijja.. I would kill for your legs!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! Ja nyt Sannis menee optikolle tarkistuttaan rillinsä. Nuo sääret ovat oikeasti lyhyet ja paksut. Pohkeita on vaikka muille jakaa, reidet hinkkaavat toisiaan vasten, polvien päällä roikkuu läskiä ja joka puolella on selluliittiä. Niin eikä noissa ole voimaa ollenkaan. Eli vaihdetaanko?

      Ihanaa pääsiäistä teidän ihanalle perheelle <3

      Poista
  14. Lempeitä hetkiä itsesi kanssa <3 Täälläkin olisi tarpeen tehdä pieni korjausliike, mutta ryhtiliike uupuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on hirmu ongelma tuon itsekurin kanssa: kuinka saisin aloitettua jotain, kuinka saisin pidettyä itseni kurissa jne. Mutta sitä tässä nyt harjoitellaan, lempeästi :)

      Ihanaa pääsiäistä Katja <3

      Poista
  15. Kylässä kivassa blogissasi💛💚Hyvää pääsiäistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kristiina, hyvää pääsiäistä myös sinulle <3

      Poista
  16. Feel you <3 Mutta kun oivaltaisin, että kroppa muuttuu, ettei sen enää tarvitse ollakaan teinin kroppa. Sitä paitsi parempi vähän liikakiloja ja naamassa pyöreyttä, kuin ihan laiheliini ja ryppyinen. Mutta minun silmiin näytät kuvassa siis hoikalta ja oikein solakalta ja hyvältä, mutta ymmärrän yskän, tärkeintä on se, että viihtyy omassa kropassaan. <3

    Täällä yritetään taas samaa ja on ihan hanurista, kun elämässä ei ole suklaata, ei elämässä ole myöskään valoja.

    Tsemppiä ja ihan mahtavat kuvat ja usko pois, olet todella hyvännäköinen mimmi. <3 Mutta välillä on päiviä, että itseään on helpompi rakastaa ja välillä se on suorastaan mahdotonta.

    Mukavaa pääsiäistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se kroppa vaan muuttuu, jotenkin sen olen sisäistänyt, mutta miksi jotkut vanhenevat enemmän ja aikaisemmin kuin muut?? En mäkään mikään laiheliini halua olla, mutta jos edes sellaisen terveellisen ulkonäön / kilolukeman tavoittaisi.

      Keventäjillä on kyllä loistava tuo ruokapäiväkirjan pitäminen, tarvittaessa voi sallia itselleen sen suklaaherkunkin, vaikka välttämättä sitä suositellakaan. Itse olen asettanut tavoitteen, että päivittäinen kalorimäärä ei ylity. Ja tiedätkö Tiia, se ei meinaa edes täyttyä :D

      Itsensä rakastamiseen vaikuttaa niin moni asia, harmittavasti ne ikävät asiat kulminoituvat useimmiten ulkonäköön, vaikka ei tarttis tai pitäisi.

      Ihanaa pääsiäisen jatko sinullekin Tiia <3

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!