perjantai 23. maaliskuuta 2018

Ihana kamala murkkuikä





Meillä on syksystä lähtien ollut kovasti tapetilla murkkuikä ja erityisesti siihen liittyvät muutokset ihmisissä. Viidennellä luokallahan tulee tuo ensikosketus murkkuikään ihan konkreettisesti, tosin joillain se on voinut tulla jo ihan ilman opuksia tutuksi aikaisemmin. 

Syksyllä kun tuo viidennen luokan ympän kirja kannettiin kotiin, ensimmäiset yökkäävät kommentit koskivat juurikin murkkuiän kehoon tuomia muutoksia koskevia sivuja. Nehän sieltä oli ensimmäisenä bongattu. Syksyn saunakeskusteluihin kuului todella vahvasti meidän vanhempien murkkuiän merkkipaalujen aikataulujen kysely, samoin sisarusten. Kyllä siinä oli isosiskolla Lontoossa ihmettelemistä, kun pikkusisko soitti ja täräytti ensimmäisen puhelimeen "Koska sulla alkoi menkat?" Olen sitä mieltä, että kun asioita pidetään luonnollisina, niistä puhuminen ei tuota lapselle suurta kynnystä. Toki aina meillä yritetään vastata kysymyksiin lapsen ikä huomioonottaen, jotta ihan liian raadollista kuvaa elämästä ei syntyisi liian nuorena.




Vanhemmat lapset (pian 25 ja 21) eivät ole asioista aikanaan juurikaan mitään kysellyt, mutta jo esikoisen kanssa on otettu rento ote kehitykseen. Niinpä hän edelleen soittelee maailmalta äidille, ja kertoo mm. ehkäisyasiansa luontevasti. Ja ensimmäiset suuret sydänsurut kun tuli, äidille soitettiin ensimmäisenä. Ja äidin luo sitä tultiin sydäntä parantamaan. Tunnen tehneeni jotain oikein lasteni kanssa <3

Kuukautiset on ollut se suurin "juttu" ja puheenaihe meillä. Tavallaan niitä taidetaan odottaa, tavallaan niitä kauhistellaan. Olen yrittänyt selittää, että niistä saa nauttia/kärsiä niin monta vuotta, ettei niiden alkamisella ole vielä kiire. Mutta mikäli äitiinsä ja siskoonsa tulee, yläasteelle siirtyminen saattaa tämän asian  tehdä tutuksi. Jännä tilanne meidän huushollissa, kun äiti lähestyy kovaa vauhtia vaihdevuosia ja kuopus on vasta siirtymässä elämässä tiettyyn vaiheeseen. Olen jostain joskus kuullut, että samassa taloudessa asustavien naisten kuukautiskierto olisi kutakuinkin sama, totta vai tarua. Mutta juuri kun itselläni oli kuukautiset (erittäin kivuliaat sellaiset, kiitos kuukautisia aiheuttavan lääkkeen), neitikin alkoi valittamaan vatsakipuja. Noinkohan on valmisteluja tulevaan, vai oliko vain jotain muuta, tiedä häntä.



Koska sitten puhua niistä muista aikuisuuteen liittyvistä asioista? Olen ottanut sen kannan, että asioista puhutaan pääsääntöisesti tilanteen niin vaatiessa. Nyt kun poikkiksia ei vielä ole (yäk! ei tod!), en koe syytä keskustella tarkemmin aiheesta. Toki varovasti on kerrottu, että jokaisen ruumis on jokaisen oma, ja siihen ei kukaan saa ilman lupaa koskea, ei kukaan! Tämäkin asia täytyy osata niin vaivihkaa kertoa ja lapsen herkkyys huomioiden, jotta lapsesta ei tulisi arkajalkaa, joka ei uskalla yksin kulkea minnekään.

Meidän vanhempien silmiin murkkuiän parhaiten meillä huomaa tietenkin vaihtelevista mielialoista. Kuinka nopsaan ne voikaa muuttua! Ja milloin ollaan ihan lapsia, leikitään ja vaaditaan haleja, kun taas seuraavassa hetkessä koneet on kaikki kaikessa, vanhemmat ääliöitä ja idiootteja, ja ovet paukkuu. Mutta missä se lapsi saisi purkaa tunteitaan, jos ei kotona? Parempi kotona kiukutella, kuin kylillä huudella vieraille ihmisille. Ihan kaikkea emme mekään siedä, ei edes murkkuiän varjolla. Meillä tarjotaan aina pahasta olosta puhumisen mahdollisuutta, mutta vaikeahan siitä toisaalta on puhua, kun ei itse murkkukaan tiedä mistä kenkä puristaa. 

Meillä siis eletään varsin haasteellisia aikoja tuon kuopuksen kanssa. Vastahan tuo oli se mahdottoman kiltti pieni vauva, joka ei turhia kitissyt. Ehkä se ottaa nyt kaiken takaisin korkojen kera. Mutta omalla kohdallani olen onnellinen, että tämä on viimeinen murkku meidän taloudessa. Tosin reipas murkku meillä asustaa, ei voi kuin olla ylpeä. Neiti lähteen lauantaina yksin kohti Lontoota isosiskon luokse. Vähän on perhosia vatsassa yhdellä jos toisella, mutta uskon, että kaikki menee loistavasti. Jossain kohtaa tuli vahva tunne siitä, että tämän toisenkin tyttären tulemme menettämään maailmalle, sen verran uskalias tyyppi tuo on.




Mutta edesmenneen ex-anoppini viisaita sanoja lainatakseni: Ihmisellä on uhmaikä kehdosta hautaan! Tällä viisaudella jaksaa vielä tulevaisuudessakin ne kaikki kiukuttelut enemmän ja vähemmän paremmin, ja niitähän meillä kaikilla riittää, oli murkkuikä tai ei.




34 kommenttia:

  1. Huh, teini-ikää odotellessa! Mä en voi edes kuvitella mitä tulossa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teini-ikää tai murrosikää odotellessa aika menee jännityksen kera. Sieltä voi tulla ihan mitä tahansa :)

      Poista
  2. Meillä on näköjään saman ikäiset lapset. Meillä myös vitosluokkalainen. Joka tosin on jo joutunut noihin naistenvaivoihin tutustumaan ihan liian aikaisin. Ja vähän reippaanpana tapauksena kyllä omille luokkalaisilleen tietoa jakanut siten, että on ollut muilla posket punaisina... Meillä asioista puhutaan myös aika avoimesti ja jos lapset/nuoret jotain osaavat kysyä, niin sitten niistä puhutaan ihan asioiden oikeilla nimillä. Ihana, että lapset uskaltavat kysyä ja kertoa omista ajatuksistaan ja murheistaan (olivat sitten ihan minkäikäisiä tahansa) :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavan aikaisin on teidän vitosluokkalainen joutunut tutustumaan naiseuden ongelmiin, mutta niin me vain kaikki ollaan erilaisia. Mutta onhan se kiva, jos on reipas tyttö, ja kertoo kavereille. Eipä tarvii kavereiden painia isossa epätietoisuudessa. Me tutustuttiin syksyllä matkalla pariin lappeenrantalaiseen nuoreen neitiin, tai siis heidän perheeseen. Nämä neidit olivat kyllä myös sellaisia suorasanaisia, eipä jäänyt meidän neidille epäselväksi tulevaisuuden kuvat :)

      Poista
  3. Täällä meidän esikoinen täyttää kesällä 10, joten jokunen vuosi vielä menee murkkuikään. Tosin jotain hetkittäisiä varhaisia teinimäisiä tuulahduksia olen aistivinani aina silloin tällöin...

    Siihen muuten yhdyn, että uhmaikä todellakin on kehdosta hautaan. Nimim. ikuinen uhmis :D

    Iloa viikonloppuun! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä poika on ollut aina tosi rauhallinen. Teini- tai murkkuikää ei ole ollut nimeksikään. Toivon siis sinne teille yhtä kevyttä tulevaisuutta poikien kanssa. Tytöt onkin sitten ihan omaa luokkaansa :)

      Poista
  4. Täällä esikoisella oli pientä murkkua ilmassa viime syksynä kun 6-luokka käynnistyi. Mutta, nyt on tasaantunut tai sitten olen oppinut ottamaan murkun murkkuna huomioon. :) Toki, täällä hieman erilaista murkkua tiedossa, kun kolme poikaa on talossa. Tsemppiä meille kaikille vanhemmille murkkujemme kanssa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se hankalaa noille lapsille, kun kehossa alkaa tapahtua, samoin mielessä. Kun ei itsekään tiedä, onko vielä lapsi vai jotain muuta. Ja kyllähän me vanhemmat kasvetaan siinä samalla. Aina heti ei alkuun tajua, mistä kaikki mielenmuutokset johtuu, mutta jotenkin se sitten itselle valkenee ajan kanssa :)

      Poista
  5. On sulla rohkea tyttö ♥ meillä myös murkkuikä häämöttää, tosin poikien kanssa ja kaikenlaista on keskusteltu oman kehon muuttumisesta ja mielialoista jotka heittää kuperkeikkaa. Avoin puhuminen on kaikkein parasta, sen itsekin oppinut. Mullakin aikuiset lapset jo 28 ja 23 v ja on ollut rikkaus olla itse äiti eri vuosikymmenellä ja saada elää tätä teini-ikää nyt uudestaan vanhasta viisastuneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä reipas tyttö, oon niin ylpeä ❤️
      Tuo puhuminen on kyllä tärkeää, jos vain muutoksen kourissa oleva nuori sattuu vain olemaan keskusteluyhteydessä. Ja kyllähän tuo kokemus vanhemmista lapsista aina helpottaa, vaikka lapset onkin kaikki omia yksilöitään. Ja kun vaan itse aina älyäisi, miksi se lapsi yhtäkkiä onkin jatkuvasti kiukkuinen kuin ampiainen.

      Poista
  6. Taitaa se uhmaikä välillä vaivata iästä huolimatta. Toki viisi ja puolivuotias usein näyttää omat tunteensa kovin herkästi, oikein kyynelee valuu kun joku pieni sanakin saa ärsyyntymään. Mutta onneksi elämä ei ole liian tasapaksua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kai ne kaikki vaiheet tähän elämään kuuluu, ja tekee tästä kaikesta niin vaihtelevaa. Tosin aina se ei tunnu kivalta, mutta onhan sitten jotain, jota muistella lasten kasvaessa heidän kanssaan.

      Poista
  7. Kiva postaus!:) Meillä on odotettu pelolla nuoremman murkkuikää, sillä hänellä on niin räiskyvä temparementti. Toistaiseksi olemme miehen kanssa olleet iloisesti yllättyneitä, että nuoremmalla onkin ollut ainakin vielä aika säyseää. Itse asiassa tuntuu, että lapsi on kypsynyt ja viisastunut, joten toiveekkaana jatketaan kasvatushommia. Tämän nuoremman kanssa on enemmän väännetty, mutta toisaalta olen kokenut helppoutta isoveljeensä nähden, joka on kuin simpukka, josta on vaikea saada selkoa. Nuoremman kanssa jutellaan avoimesti ja häntä on helppo lukea.:) Puolensa siis kaikella ja samankaan perheen muksuihin ei päde samat jutut. Kyllä sä tiedät!:)

    Ihanaa viikonloppua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokainen lapsi on yksilönsä, jokainen tarvitsee oman yksilöllisen kasvatustavan. Kunhan vain itse aina muistaisi tämän. Meillä tosiaan nämä neidit ovat olleet kovapäisempi, poika ollut koko reilu 20 vuotisen elämänsä todella kiltti ja rauhallinen. Eipä ole tainnut koskaan oikein tosissaan edes mun kanssa ottaa yhteen. Mutta kyllä olen silti niin tyytyväinen, että tämä on viimeinen murkku. Ja kyllä ne lapset viimeistään parikymppisinä alkaa pitää vanhempia ihan ok tyyppeinä 😅

      Poista
  8. Meillä teinipoika täällä 15v. Haisee välillä pahalta, on ihan sairaan hauska, on iso ja pieni samaan aikaan. Niin rakas, mutta vähän rasittava :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaisia nuo pojat ovat, tosin myös tytötkin. Ja mikä parasta kuitenkin lasten kannalta, että heitä rakastaa kaikesta huolimatta. Harmittaa isosti niiden puolesta, joilla ei tuollaista tilannetta ole.

      Poista
  9. Meillä kanssa vitosluokkalaisen mieliala vaihtelee. Oli saman huomannut itsekin ja vastannut johonkin koulun kyselyyn. (Ei sitä kyllä voi olla huomaamatta...)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meilläkin taisi neiti aika rehellisesti vastata koulun kyselyyn, mutta jos siitä kotona tilanteen ollessa päällä mainitsee, saat kyllä sellaisen huutoraivarin aikaiseksi :)

      Poista
  10. Oi voi... Voi. Edessä siis tuokin, tosin jos ensin päästäisiin sinne uhmaikään saakka edes :D Ei sillä, en kyllä varsinaisesti odota sitä. Saa nähdä miten sitten seilataan mielialojen ristiaallokossa, itselläni ainakin mieleialat heitteli niin että en itsekään pysynyt enää perässä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu, ihmisellä on uhmaikä kehdosta hautaan. Jokaiseen ikäkauteen liittyy niitä erityyppisiä uhmiksia, mutta onneksi kuitenkin enemmän sitä ihan puhdasta iloa. Teillä kaikki on vielä ihanasti edessä. Ja mistä sitä tietää, kuinka leppoisat vanhemmat teistä vuosien saatossa tulee ja vältyttekö mahdollisesti kaikelta murkkukaaokselta. Ja ehkä se oma nuoruus auttaa paremmin ymmärtämään omia lapsia. Itse olen ollut aika seesteinen teini, joten nuo mielialan vaihtelut on välillä vaikeita ymmärtää, vaikka toki meillä naisilla on aina niitä kausia, kun mielialat vaihtelee :)

      Poista
  11. Meillä on myös vitosluokkalainen poika. Mielialavaihtelut ovat ehkä jossain määrin lisääntyneet. Pojan kanssa on puhuttu murrosiästä jo jonkin aikaa ja keskustelu on yritetty pitää luontevana. Mielenkiintoisia aikoja odotellessa... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo keskusteluyhteys on hyvä pitää avoinna hyvissä ajoin pitkälle tulevaisuuteen. Varmasti vältytyään monilta ongelmilta, kun lapset tietävät kotona olevan porukkaa, jonka kanssa voi keskustella. Kyllä nuo hieman villeimmät murkut varmaan saa olla kotonaan aika lailla oman onnensa nojassa vailla kuuntelevaa ja kannustavaa aikuista.

      Poista
  12. Meillä eletään ensimmäistä murrosikää. Aika rauhallista menoa toistaiseksi, välillä tunteet leimahtavat ja käytös on huonoa, sitten taas toisessa hetkessä kaikki sujuu mukavasti. Tällä hetkellä minun seurani ei ihan hirveästi kiinnosta. Vielä saan pojan lähtemään johonkin juttuihin kodin ulkopuolelle mukaan tai auttamaan jossain, mutta se että hän vaikka katsoisi telkkaa kanssani on toistaiseksi ihan menneyttä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin tuo vanhempien seura on aika usein aika kammottavaa, paremmin viihtyy itsekseen tai kaverien kanssa. Onneksi välillä kuitenkin vielä tulee kaveriksi. Harmittavasti esim. telkkaria yhdessä katsoessa sitä asiaa tulee sitten mieleen sen verran paljon, ettei ohjelman katsomisesta meinaa tulla mitään. Sama on kyllä illalla, kun neiti menee nukkumaan. Itsekin hän on sanonut, että sängyssä tulee mieleen paljon asioita, ja sitten sitä huudellaan omasta huoneesta. Olenkin vihjannut, että päivälläkin voisi välillä rauhoittua, että niitä asioita tulisi vähän aikaisemmin mieleen.

      Poista
  13. Kovin tuttua täälläkin nyt ja molemmilla tytöillä alkoi kuukautiset jo ennen vitosluokan alkua eli mielestäni aivan liian aikaisin. Kohta 14-vuotiaalla on mieli jo tasaantunut, mutta kuopuksen kanssa ollaan sekunnissa yhtä hymyä ja seuraavassa sekunnissa yhtä tulta ja tappuraa.

    Zempit meille kaikille <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmittavan aikaisin teillä on nuo kuukautiset alkaneet, mutta varmasti samassa perheessä aikataulut on siinäkin suhteessa aika yhteneväiset. Tuota mielen tasoittumista innolla odotellaan täällä, vaikka ihan pahimmasta päästä tuo meidän neiti ei kyllä taida olla. Zemiä vaan kaikille murkkujen ja teinien vanhemmille <3

      Poista
  14. Meillä on kumpikin tytöistä ollut aina aika vaitonaisia asian suhteen, toki ollaan asiasta kaikkien kanssa keskusteltu. Esikoinen taisi olla 14 kun hänen kuukautiset alkoi. Kuopus on nyt 13 eikä vielä onneksi ole alkanut. Hänen ystävillään osalla on ja osalla ei, mutta tiedän että tytöt kyllä puhuvat taas keskenään asiasta jonkin verran.

    Poika kun on kohta 15, niin olen hänen kanssaan joutunut keskustelemaan asioista jo hieman enemmänkin ja ihan toisella tasolla, kun hänellä oli jo tyttöystäväkin, iik.

    Tytöt on meillä olleet muutenkin tulisempia luonteeltaan, mutta silti kilttejä ja odotankin mielenkinnolla kuopuksen murrosikää, koska hän on selkeästi se tulta ja tappuraa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanan pitkään teillä on selvitty ilman "vaivoja". Ja kiva, että tytöt puhuvat keskenään, pysyy ihanan avoin yhteys yllä. Teilläkin saattaa poika olla helpompi, kun on pari tyttöä raivaamassa tietä, niin sanotusti. Mutta että jo tyttis :) On varmaan saanut todellakin keskustella tietyt asiat. Meillä onneksi poikkis on ihan mahdottoman mahdoton ajatus...

      Poista
  15. Lapsuus menee niin äkkiä...nIin äkkiä se murrosikä aina tulee... Meillä on tosiaan kaksi murrosiän ylittänyttä, kolmas murrosikäinen ja neljäs tulossa murrosikään...Ihanaa pääsiäisviikkoa 🐥❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirmuisen nopsaan se lapsuus todellakin menee. Vastahan tuo meidänkin neiti oli kirppu-keskonen <3 Toivotaan, että siellä murrosiät helpottaa vuosi vuodelta :)

      Poista
  16. OI niitä aikoja, mä muistan murkkuiän kauhean hankalana aikana, joten sinne paljon sympatiaa koko perheelle. Meidän 13 vuotiaalla on myös esiteini-ikä, ja niin huomaan pojan mielialojen vaihtelut, suuret tunteenpurkaukset, kiihtyminen nollasta sataan.

    Jaksetaan ja tsempataan toisiamme, me vahvat äidit :)

    Ps. Viisas ex anoppi ja toi Ihmisellä on uhmaikä kehdosta hautaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olin kyllä mielestäni helppo teini, ehkä sisarukset kapinoivat sitten senkin edestä. Esikoisen kanssa meillä olikin sitten ihan mahdottoman kamalat yhteenotot. Asiaan varmaan vaikutti muutamaa vuotta aiemmin tullut avioero, uusperhe ja erilliset osoitteet. Mutta nyt kaikki on onneksi paremmin kuin hyvin.

      Kyllä me jaksetaan, mehän ollaan naisia, SUPERnaisia <3

      Poista
  17. Teillä on tosiaan haasteelliset ajat edessä, mutta onneksi niistä kaikki ollaan selvitty kutakuinkin voittajina :D En kyllä niitä aikoja kaipaa sitten pätkääkään, sellaista vuoristorataa oli elämä silloin. Iloista pääisiäisen aikaa teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuskinpa kukaan haluaa palata murkku- ja teini-ikään, vaikka mitään isompia ongelmia ei olisi ollutkaan. Kaikki se epävarmuus... Toisaalta jos saisin antaa itselleni muutaman vinkin nuoruuteen, niin miksipä ei siinä tapauksessa. Ja olihan mun nuoruus sitä ihan parasta kasaria 😂

      Poista

Kiitos, kun jaksoit kommentoida :). Kommenttisi ilahduttaa tosi paljon!