torstai 15. helmikuuta 2018

Kerran vielä #tulppaanitorstai

Kukkalan Sanna postasi täällä yhteenvedon osan omista tulppanitorstain ideoista. Voin vain ihaillen katsella hänen ideoitaan ja toteutuksiaan. Kunpa omat sormet taipuisivat edes matkimaan. Tulppaanitorstait on nyt menneen talven lumia eli tänä keväänä ei enää varsinaisia #tulppaanitorstai -haasteita tule. Sanna kuitenkin pyysi kaikkia tulppaanitorstaihin osallistuneita postaamaan omat kimppunsa/asetelmansa, joten tässä omani arkistojen kätköistä. Eipä noita montaa ollut. Postaukset kukkien takaa löydät sivupalkin tunnisteita nimellä tulppaanitorstai, luonnollisesti. Muita kukkajuttuja löytyy tunnisteen kukat alta. Lisää ihania idoita löydät myös instagramista #tulppaanitorstai.






maanantai 12. helmikuuta 2018

Makuuhuoneessa

Ihanaa maanantaita ihanat! Kuinkas siellä on viikko lähtenyt käyntiin? Oliko mukava viikonloppu. Itselläni on jonkun aikaa ollut veto veks, joten ihan suosiolla löffäilin koko viikonlopun. Mitä nyt neitiä kyysäsin kaverille, kävin elokuvissa, siivosin, tein ruokaa, pesin pyykkiä ja leivoin pullaa :)

No mutta, nyt postauksen otsikkoon. Jatketaanpa pienen pintarempan esittelyä meidän makkarin osalta. Tästäkään en ottanut ennen-kuvia, koska vanha seinän väri oli vaan niin kamala (se vaaleanpunaiseen shiftaava beessi). Ehkä joku kuva voisi jostain julkaisemattomista kuvista löytyä, mutta tuskin.



Meidän makkari on myöskin pieni, aivan kuten kaikki huoneet meillä. Mutta mitäpä sitä turhia neliöitä vanhempien makkarissa tarvitaankaan. Riittää, kunhan sänky mahtuu. Muu on sitten plussaa. Täälläkin katto maalattiin valkoiseksi Teknoksen paneelikattomaalilla. Kuultovalkoisen katon maalaamiseen riitti kaksi kerrosta maalia. Kattoon askartelin Tainan innoittama valaisimen.




Seinistä kolme maalattiin harmaalla (Teknos T1330). Harmaansävy oli just hyvä ja sellainen, minkä halusimmekin, ei liian tumma, ei liian vaalea. Samalla värillä on maalattu myös olkkarin seinät sekä vierashuoneen seinät. Yksi seinä maalattiin lähes mustalla, oikeammin tumman harmaalla (Teknos 1372). Vaikka tehosteseinät taitavat tosisisustajien mielestä olla souläästsiison, me tykätään tuosta seinästä kovin. Pitkään olin sitä mieltä, että sängyssä pitää olla pääty, mutta tuon seinän ansiosta en sellaisesta juuri nyt haaveile. Tulevaisuudestahan ei tosin voi tietää... Meidän sänky on 180 cm leveä, joten ihan hirveästi ei ole valmiina päätyjä tarjolla. Mutta todennäköisesti siihen olisi tullut ns. normileveänäkin joku itsetehty versio. Muutama idea on muistissa vielä. Sänky on Ikeasta. Olemme nukkuneet uudessa (vuosi sitten hankitussa) sängyssä paremmin kuin koskaan. Miehen jatkuvat niskavaivatkin ovat historiaa. Ei enää turhia lääkekuureja.



Makkarissa on vaatekaapit, joissa osassa peililiukuovet. Ihan feng shuin mukaisiahan nuo ovet eivät taida olla, mutta eipä nuo ole unia haitanneet. Ehkä kuitenkin jossain kohtaa voisin haluta vaihtaa kaapiston toisenlaiseen, mutta liukuovet siinäkin tulee olemaan, ihan tilanpuutteen takia. Vaikka olisihan se ihana avata henkarikaapin ovet leväälleen ja tuumata, mitä laittaisi päälleen.

Kaapin vieressä on lisäsäilytystilana neidiltä ylimääräiseksi jäänyt Ikean Malm-lipasto. Tuohon haaveilen korkeampaa lipastoa, ehkä jotain vanhaa. Meillä on yksi vanha kaappi mökillä odottamassa maalausoperaation valmistumista, mutta se ei oikein taida ovensa takia tuossa toimia. Muuten se olisikin ihan huippukiva tuossa.




Yhdellä seinällä on Ikean Bestå-kaappeja. Ne on kiinnitetty suoraan seinään välttääksemme turhia jalkoja, jotka häiritsevät siivousta. Yöpöydät on poikani tekemät, niistä ei luovuta kovin helpolla. Tosin yöpöytänäkin jalattomat versiot olisivat äärettömän kätevät. 

Tällainen on meidän pieni makkari. Mitä tykkäsit? Mitä muuttaisit?






keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Naiseuden mysteeri osa 158 tai jotain: käsilaukku






Sain Tarulta tämän hauskan haasteen, jonka ovat toteuttaneet aikaisemmin myös Katja ja Tiia. Itsekin olen tämän haasteen tehnyt edellisen kerran vuonna 2013!!!

Omasta käsilaukustani ei mitään suuria yllätyksiä löydy. Olen ehkä tosi tylsä tapaus, koska käsilaukku kuvastaa hyvin myös kotimme olotilaa kuin myös autoni olotilaa. Pääosin järjestyksessä, hetkellisiä kaaoksia voi esiintyä. En vain pysty elämään ainaisessa sekasotkussa. Mutta tässäkin, kuten niin monessa: jokainen taaplaa tyylillään, eikä sitä pidä arvostella :)

Vaihdan käsilaukkua suht usein. Yleensä isomman laukun rinnalla on käytössä myös pienempi laukku esim. kauppareissuja varten. Tällöin yleensä riittää, että lompakko, puhelin ja avaimet mahtuvat mukaan. Tänään käytössäni on Longchampin Le Pliage Cuir. 



Tällä kertaa laukustani löytyy kolme erilaista pussukkaan, muistikirja, kauppakassi, avaimet, puhelin, käsirasvaa, lompakko, huulipuna ja pari välipalakeksiä. Keksejä ei laukustani yleensä löydy, saati muuta syötävää. Nämä ovat unohtuneet kassiin lauantaiselta Helsingin reissulta.



Pussukoista ruskea sisältää naisen hygienian hoitoon vaadittavia tavaroita (pikkuhousunsuojia, terveyssiteitä, tamponeja ja kosteuspyyhkeitä). Pieni Marimekon pussukka puolestaan vetää sisäänsä kuulokkeet ja tarvittaessa laturin. Mustavalkoinen Marimekon pussukka säilöö puolestaan kyniä, silmälasiliinan, nenäliinoja, hätävarapuuterin, kynsiviilan, hammasrasseja sekä särkylääkettä (eivät siis loju kassin pohjalla, kuten eräillä :D :D)





Vaikka tavarani ovat periaatteessa näinkin simppelit, avaimet ja/tai puhelin on yleensä aina hukassa jossain kassin pohjalla. Laukussa on kuitenkin kaksi pientä sivutaskua sisällä, joten kovasti ihmettelen, miksei nuo pikkutavarat niissä pysy...

En nyt haasta ketään mukaan, mutta ehdottomasti tämän saa napata mukaansa.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Helpot runebergintortut ja lihapasteijat

Kokkikerhosta ihanaa aurinkoista pakkasmaanantaita ja J.L. Runebergin päivää! Meillä leivottiin eilen ensimmäistä kertaa ikinä runebergintorttuja. Neiti on käynyt syksystä lähtien koulun järjestämää kokkikerhoa ja viime viikolla siellä leivottiin runebergintorttuja. Omatekemät olikin sitten paljon parempia kuin kaupan valmiit, joten liian vähänhän niitä torttusia sitten tuli, joten kotona oli leivottava uusi satsi. Ihan alkuperäisen makuisia tai oloisia nämä tortut eivät ole, mutta pieninä torttusina oikein kivoja päiväkahvin seuralaisia. Ohje sopii todellakin lasten leivontaan erinomaisesti ja mikä parasta, aineet yleensä löytyvät kotoa, paitsi ehkä mantelijauhe.

Kun uuni kerran oli kuumiamassa, hyödynsin itse pakkaseen jääneet torttutaikinalevyt ja tein lihapasteijoita. Näiden ohjeen olen joskus jostain kaupan mainoslehtisestä napannut.




Runebergintortut (12 kpl)

100 g margariinia tai voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 dl vehnäjauhoja
0,5 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta

vadelmahilloa
tomusokerikuorrutetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne taikinaan ja sekoita taikina puuhaarukalla tasaiseksi. Annostele taikina 12 paperiseen leivosvuokaan. Paista torttuja uunin keskitasossa noin 10 minuuttia. Anna torttujen jäähtyä, tee tomusokerikuorrutuksesta rengas jokaisen tortun päälle ja aseta renkaan keskelle vadelmahilloa.







Lihapasteijat (n. 30 kpl)

15 levyä valmista torttutaikinaa tms.

400 g jauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
suolaa
mustapippuria
valkosipulia
n. 200 g tuorejuusto (valkosipuli, mustapippuri tms.)

Ota taikinalevyt sulamaan uunipellille. Paista jauhaliha, lisää sipulit ja mausteet. Lisää lopuksi tuorejuusto oman maun mukaan. Levitä täytettä taikinalevyille, taita levyt kolmioiksi ja painele haarukalla reunat kiinni. Voitele munalla ja paista 225 asteessa noin 15 minuuttia. Mikäli täytettä jää, sen voi hyvin pakastaa ja käyttää seuraavalla kerralla.

torstai 1. helmikuuta 2018

Fifty and fab




Tänään oli se päivä, kun mittariin kilahti maaginen viis ja nolla. Olenko nyt toinen jalka haudassa vai tästäkö se elämä alkaa? Yritän ajatella positiivisesti, että tästä alkaa uudenlainen elämänvaihe. Ja jos hyvin käy, 50 vuoden päästä juhlin satavuotissynttäreitä ja olen enemmän kuin ylpeä iästäni.

Päivä ei ollut mitenkään ihmeellinen mutta silti niin mukava. Aamulla sain nukkua niin pitkään kuin halusin. Heräsin 9:35. Ketään ei ollut kotona ja ukkokullalle viestitellessä minut kommennettiin takaisn sänkyyn. Pissalla sain käydä, koska vanhuus... :D Jonkin aikaa sain sängyssä odotella ennen kuin sain luvan siirtyä aamupalapöytään. Ihan ilonkyyneleitä vuodatin, kun pöydässä odotti upea  50 ruusun kukkakimppu, shamppanjaa ja aamupala. Niitä se ukkeli oli aamulla hakemassa, ihana mies <3.




Päivä kului leppoisasti käsitöitä tehden ja telkkaria katsellen, ihan luvan kanssa sain löysäillä. Iltapäivällä haettiin pizzat, kun ei vaan huvittanut tehdä mitään. Juhlat juhlin sitten kesällä mökillä, jos juhlin. Ihan varma en vielä asiasta ole, mutta grillijuhlat ystäville tuntuu ainakin tällä hetkellä kivalta ajatukselta. Synttärilahjanikin lunastan sitten loppukesästä, mutta siitä sitten joskus toiste.

Täytyy vain todeta, ettei se pelätty 50 vee vielä ainakaan tunnu sen kummallisemmalta kuin aikaisemmatkaan iät eli leppoisin mielin jatketaan tästäkin eteenpäin. Ja koska 50-vuotiaanakaan en viihdy valokuvattavana, saatte tyytyä kuviin bloggaajasta noin 45 vuoden takaa.










Kivaa alkanutta helmikuuta kaikille <3





lauantai 27. tammikuuta 2018

Iloa kukista



Taas olemme siinä vaiheessa vuotta, kun kaupasta saa edullisesti pientä iloa kotiin kukkakimppujen muodossa. Mitä pitemmälle kevät etenee, sitä monipuolisemmaksi kukkatarjonta muuttuu, tai ainakin itse alan kaivata tulppaanien rinnalle muitakin kukkia. Jotta edullisemmista kukkakimpuista ja ehdottomasti niistä vähän arvokkaammista kimpuista olisi mahdollisimman pitkäikäinen ilo, kimpuista kannattaa pitää huolta. Kokosin tähän ohjeita, jotka on hyvä muistaa.

- Laita kukat veteen heti kun mahdollista. Tulppaanit kannattaa laittaa ensimmäiseksi puoleksi tunniksi paketissaan veteen, näin niiden varsi pysyy paremmin pystyssä. Jos haluat rennomman tulppaanikimpun, asettele kukat suoraan maljakkoon.

- Talviaikaan pitkän aikaa viileässä olleet kukat olisi hyvä pitää paketissa huoneenlämmössä puolisen tuntia. Vältä kuljettamasta kukkia talviaikana ulkona pitkiä matkoja, vaikka ne olisi kuinka hyvin pakattu. 

- Puhdas maljakko on kaiken a ja o. 





























- Kaada maljakkoon puhdasta, viileää vettä (ruusuille voi olla jopa +40 asteista vettä). Täytä maljakko suunnilleen kimpun sidontakohtaan.

- Käytä leikkokukkavirkistettä aina kun mahdollista. Virkiste pitää veden puhtaana estämällä bakteerien kasvua. Se myös ravitsee kukkia ja parantaa niiden kehitystä ja kestoa. Liuota virkiste maljakkoveteen ennen kuin lisäät kukat. Laita talviaikaan ruusuille vain puolet virkisteannoksesta.


- Poista maljakkoveteen ulottuvat tai siellä uivat lehdet. Lehdet pehmenevät nopeasti ja innostavat bakteereita lisääntymään maljakossa.





- Leikkaa terävällä veitsellä varresta viistosti vähintään pari senttiä pois. Älä käytä saksia!  Leikkaamalla varteen tulee uusi imupinta, jonka kautta vesi kulkeutuu paremmin kukkaan. 

- Älä laita kukkia hedelmien lähelle, sillä hedelmät erittävät etyleeniä. Etyleenillä on kukkiin vanhtentava vaikutus. 
- Pese maljakko pesuaineella aina veden vaihdon yhteydessä. Mikäli et käytä virkistettä, vesi tulee vaihtaa usein.
    - Kukat eivät viihdy auringonpaisteessa, kuumassa eivätkä vetoisassa paikassa.
















    Lisäksi voisin laittaa vinkkivitosena vielä: Tee pitkäikäisemmistä kukista uusia asetelmia, kun poistat vanhentuneita tai kuihtuneita kukkia. Esim. eukalyptuksen oksat tai muut vihreät kestävät usein kauan, ja niillä saa markettikimppuun uutta ilmettä. Ja lyhytvartisina pienessä maljakossa kukat antavat ihan toisenlaista ilmettä.

    Eikä kannatta pelätä kukkakauppoja, ainakaan hinnan takia. Siellä kyllä sidotaan juuri jokaisen budjetille sopiva kimppu. Ja ainakin itse olen tullut ostaneeksi kukkakaupan asiantuntijoiden suosituksista sellaisia kukkia, joista en ollut aikaisemmin kuullutkaan eli ei aina niitä tuttuja ja turvallisia. Ja jos olet epävarma millainen olisi omaan maljakkoosi sopiva kimppu, ota maljakko mukaan. 

    Ihanaa kukkien täyttämää viikonloppua ja tottakai tulevaa viikkoakin :)


    Blogiyhteistyö: Lamminpään Kukka (kukkakimput saatu)




    torstai 25. tammikuuta 2018

    Olohuone



    Heipä hei ihanat! Niin meni pakkaset ja lumisateet, huh. Aamuinen koiranulkoilutus oli aikasmoista taiteilua niin ulkoiluttajalle kuin ulkoilutettavalle. Ei ollut vielä hiekotus ehtinyt meidän kaduille. Mutta se siitä, kaikkihan ovat varmasti saman asian omakohtaisesti kokeeneet.

    Tänään on vuorossa meidän olohuoneen esittely. Täälläkin katto on maalattu valkoiseksi Teknoksen Paneelikattomaalilla. Seinien sävyt on samat kuin makkarissa eli T1330 ja T1372. Olkkarissa tehtiin myös pieni rakenteellinen muutos, kun keittiön ja olohuoneen erottava seinämästä tehtiin suora. Alunperin tuo "kaide" oli porrastettu ollen seinän puolella vajaa puoli metriä korkeampi kuin toisessa päässä, ja siinä välissä sitten pari porrastusta. En tykännyt yhtään. Nytkin saamme hieman lisävaloa keittiöön ja näköyhteyskin on hieman parempi keittiön ja olkkarin välillä. Ainoa kiva asia tuossa porrastetussa kaiteessa oli, että Tyyne-kissa tykkäsi sieltä korkealta seurailla tapahtumia.



    linssilude nro 1

    Julisteseinä kaipaisi pientä muutosta, johan näitä on pari vuotta katseltu

    linssilude nro 2




    Muuton yhteydessähän meille tuli uusi sohva, Hakolan Cosy sekä Ellokselta Tanger-matto. Alkuperäisestä sisustuksesta vanhasta kodista tuotu tumma puinen vitriini on vaihtunut hieman modernimpaan vitriiniin (Ikeasta). Vitriinin liukuovet ovat todella kätevät pienissä tiloissa. Remontin yhteydessä tv-taso vaihtui Boknäsin kalusteesta Ikean Bestå-hyllyyn, joka on kiinnitetty seinään, samoin tv on kiinnitetty seinään. Tv-taso on nyt ihanan ilmava ja siivoaminen helppoa. 

    Syksyllä kyselin postaustoiveita ja Outi pyysi kertomaan mun lempipaikasta kotona. Näin remontin jälkeen koko koti on mieluisa, mutta tuossa sohvan nurkassa tulee vietettyä paljon aikaa kutimien kanssa. Siitä on hyvä näkö- ja kuuloyhteys joka puolelle, ja telkkarikin on siinä vastapäätä.





    Takan taustan maalaamista tummalla emmin jonkun aikaa, mutta uskaltauduin sen maalaamaan. Ja tykkään kyllä tosi paljon. Nyt kun tuota päivän valoa on himpun enemmän kuin joulukuussa, tumma näyttää nyt enemmän tummanharmaalta kuin mustalta. Ja tummanharmaahan se onkin.

    Mitäpä tästä tämän enempää kertomaan, eihän sitä pienestä tilasta mahdottomia romaaneja saa aikaiseksi. Mutta kysy ihmeessä, jos jotain tuli mielen päälle. Vastailen kommenttilootassa.

    Keittiön pintarempasta voit lukea täältä ja tytön huoneesta täältä.

    sunnuntai 21. tammikuuta 2018

    Kolme hyvää asiaa -blogihaaste



    Heipä hei ja ihanaa rapsakkaa sunnuntaita! Terkkuja mökiltä, jossa on ihasteltu aivan upeaa aamuaurinkoa liki 15 asteen pakkasessa. Ihan huikeaa!

    Tässä yritän orientoitua odotettuun arkeen, joka meilläkin pyörähtää vihdoin käyntiin kuukauden tauon jälkeen. Tähän väliin on hyvä laittaa pieni positiivinen blogihaaste, jonka nappasin Tuulannelin blogista. Haasteessa pysähdytään miettimään elämän pieniä hyviä asioita. Kuvituksena tämän aamuisia talvisia kuvilta mökillä, ihan kännykkäräpsyillä mennään.


    Kolme hyvää asiaa päivässäni:

    - Hyvin nukuttu yö mökillä. Ensimmäinen yö mökillä menee nykyään pyöriessä, mutta toisena yönä saankin jo kunnon unet.

    - Ihana aamu ulkona, vaikka pakkasta onkin. Harmittaa, että kamera on kotona. Niin huikeita kuvia olisi saanut otettua, edellyttäen tietenkin, että osaisi ottaa :D

    - Iltapäivällä kotiudutaan siistiin kotiin. Kävin eilen kotona siivoamassa ja vastaanottamassa vieraita, joten uusi viikko alkaa rennosti.


    Kolme hyvää asiaa minussa:

    - Positiivisuus: pyrin näkemään asioissa positiivisia puolia, vaikka samalla tulisikin lunta tupaan.

    - Iloisuus: yritän jaksaa hymyillä ja olla iloinen ja ulospäin suuntautunut. Välillä se on tietenkin vaikeaa, mutta ainakin yritän.

    - Ystävistä ja läheisistä välittäminen: tykkään järjestää tapaamisia ja muutenkin yllättää ystäviäni pienillä asioilla.




    Kolme hyvää asiaa elämässäni:

    - Perhe (mies ja lapset) - elämäni valot <3

    - Ystävät: niin "tosielämän" ystävät kuin blogiystävät. Juuri eilen tapasin ystäviä, joiden kanssa ollaan tunnettu ekalta luokalta lähtien eli yli 40 vuotta. Vietimme huikean kivan illan meillä. Blogiystävien kanssa on helppo jutella bloggaamisesta kuin myös muusta elämästä. Olette vaan niin ihania <3

    - Koti ja mökki: molemmat mieleiseksi rempattuja. Molemmissa omanlainen rauha.


    Kolme hyvää asiaa tänä vuonna:

    - Matkat: yksi takana, monta toivottavasti edessä. Ainakin yksi suuri matkahaaveeni toteutunee tänä vuonna.

    - Rauha: vaikka töitä etsinkin koko ajan ja suuri toiveeni olisi saada mukava työ, on elämässäni kuitenkin jonkinmoinen rauha. Koti on rempattu, mökillä sauna valmiina, ei mitään isompia projekteja tiedossa. Saamme keskittyä vain elämiseen.

    - Se unelmien työ tai edes kiva työ tulee aivan varmasti vastaan.



    Kolme hyvää asiaa blogissani:

    - Tavallinen: meidän tavallista elämää.

    - Rehellinen: kirjoitan asioista niin kuin ne on. Isoimmat negatiiviset asiat olen jättänyt pois tarkoituksella, mutta ehkä tänä vuonna saatte lukea myös toisenlaisia juttuja, enkä nyt tarkoita mitään synkistelyä kuitenkaan.

    - Lukijat: ilman teitähän ei tätä blogia olisi järkeä pitää. Kiitos siis kaikille täällä kävijöille ja kommenttia jättäville.


    Kolme bloggaajaa, joiden toivoisin vastaavan kysymyksiin:



    Haasteen saavat tietenkin muutkin halukkaat napata mukaansa. Vinkkaa kommenttilootassa, niin tulen lukemaan sinun postauksesi. Itselläni on vastaamatta ainakin kolme haastetta (hyi minua!), mutta en ole niitä unohtanut. Työstän ne tässä lähi päivinä valmiiksi.

    Nyt ihanaa sunnuntain jatkoa ja kivaa alkavaa uutta viikkoa!




    lauantai 13. tammikuuta 2018

    Keittiön uudet tuolit ja muutenkin uutta ilmettä pienellä vaivalla



    Yleisön pyynnöstä tai siitä huolimatta! Aloitan meidän pienen pintaremontin ja uudistuksen esittelyn keittiöstä. Varoitus kuvatulvasta!





    Keittiön uudistus aloitettiin oikeastaan jo vuosi sitten heti kohta muuton jälkeen. Meille tuli keittiöön uudet kodinkoneet ja allas. Allas oli mallia kunnon tiskipöytä, todella kulunut. Liesi oli mallia liesi ja uuni samassa, joten työtasot menivät vaihtoon myös. En tosin pistänyt asiaa pahakseni, sillä halusin pohjoisen puolella olevaan keittiöön kaiken mahdollisen valon eli vaaleat pöytätasot. Harmaat laatat saivat jäädä vielä paikoilleen. Kaapit ovat ihan ok, joten niitä ei nyt tähän hätään lähdetty vaihtamaan. Haaveissa tietenkin nykyaikaisilla hienouksilla olevat systeemit, mutta näin pieneen keittiöön niitä ei kovinkaan paljon mahdu. Valitettavasti ennen-kuvia ei ole tähän laittaa, sillä alkuperäisestä keittiöstä ei vain huvittanut ottaa kuvia. Seinän vanha väri oli sellainen punertava beige, sellainen punertavan ihon värinen. Ei kiva siis ollenkaan!



    Ikkunaseinän tapettia







    Marraskuussa aloittamani kodin pintaremontin myötä oli tullut aika maalata keittiön seinät.  Seinän maalisävynä on Tikkurin Paperi (F497). Ikkunaseinälle halusin tapetin, jotta seinällä olisi "jotain", koska verhoa en sinne halunnut. Säleverhot ovat aivan riittävät. Kyllähän siinä varsin pian kävi selväksi, että välitiloillekin on jotain tehtävä. Pitkään olimme laittamassa siihen rosteri-/alumiinilevyä, mutta kuultuani ystävältäni äärettömän paljon negatiivista rosterilevystä päädyin miettimään laattoja. Väri oli selvillä heti, valkoinen, mutta koko selvisi vasta kaupassa. Laataksi valikoitu kirkas valkoinen, koko 20 x 40 cm. Ja ladontamalli oli heti selvillä, tiililadonta. Tässä kohtaa remontti sitten vähän viivästyi tai oikeammin vähän pysähtyi. Minä kun en laattahommia tee ja tuolla mun apupoika-Anterolla on aina niitä mukamas rahakkaampia hommia toisaalla. No ehkä ihan hyvä että onkin, jotta rouva saa uudet laatat keittiöön. Vanhat loisteputkivalaisimet uusittiin vielä led-valonauhaksi ja siinä se oli.



    Mutta kyllähän se niin on, kun pinnat uusiutuvat, se nuhjuinen huonekalu näyttää entistäkin nuhjuisemmalta. Ostimme tänne muuttaessamme tori.fi -sivuilta uuden ruokapöydän, jonka mukana tuli kuusi tuolia, kaksi valkoista ja kaksi mustaa. Valkoiset "nahkatuolit" eivät olleet ollenkaan makuuni, joten ne olivatkin koko ajan säilytyksessä vierashuoneessa. Tuolit eivät olleet ihan primakuntoisia meille tullessa ja vuodessa ne kärsivät entisestään runsaasta käytöstä. Tuolit olivat kyllä kauniit ja hyvät istua, mutta niiden oli aika lähteä.





    Onnekseni sain blogiyhteistyön merkeissä Vekeltä edullisesti klassiset pinnatuolit. Alkuun oli vaikea päättää minkälaiset tuolit ylipäätään meillä haluan, sillä tuolivalikoimaa on ihan kohtuullisesti.  Pian kuitenkin päädyin Lotta pinnatuoleihin. Pitkään mietin valkoiset vai mustat, mutta koska ukkokulta oli mustien kannalta, päädyimme niihin. Ehkä valkoiset olisivat olleet nykyisen lattian kanssa "valoisammat", mutta toivottavasti mä joskus saan sen uuden lattian, niin mustat ovat sitten todella jees.




    Tuolit ovat kumipuuta ja niissä on todella hyvä istua. Maalipinta on erittäin siisti. Toimitus oli nopea. Yksi tuoleista tuli perille rikkoutuneena, mutta parin päivän päästä minulla oli jo uusi ehjä tuoli kotona. Olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tuoleihin.


    *Yhteistyössä Veke verkkokauppa



    keskiviikko 10. tammikuuta 2018

    12 vee synttäritarjottavia gluteenittomana

    Meillä juhlittiin loppiaisena neidin 12 vee synttäreitä. Neidin synttäreille on aina osallistunut meidän naapurit, tai nykyään siis entiset naapurit. Naapurinrouva on neidille ikään kuin varamummu. Varamummu sattuu vain olemaan keliaakikko, joten tarjottavat on aina mietittävä myös hänelle sopivaksi. Olen tehnyt monesti synttäreille voileipäkakkua, mutta varamummu on saanut oman pienen voikkarinsa gluteenittomaan leipään tehtynä. Pääasiallisesti pyrin tekemään kaikki tarjottavat gluteenittomina, mutta aina se ei onnistu tai en vain viitsi.

    Tänä vuonna tarjolla oli gluteenittomina pizzaa ja broitsupiirakkaa, mokkapaloja sekä täytekakku. Normiversiona oli lisäksi lapsille sipsejä, karkkia ja kaupan macarons-leivoksia. Tein leivonnaiset ihan normiohjeen mukaisesti vaihtaen vehnäjauhot gluteenittomiin, paitsi suolaisen piirakkapohjan. Käyttämäni pohjan ohjeen sain varamummulta, mutta itse en siihen ollut täysin tyytyväinen. Täydellisen gluteenittoman piirakkapohjan metsästys siis jatkuu. Mokkapalat olivat tällä kertaa hieman tavallista murenevaisempia, mutta pysyivät kuitenkin kasassa. Ja maku oli mitä parhain. Hyvin huomasi, että leivonta on viimeisen vuoden aikana ollut aikas vähäistä. Mikään ei tainnut mennä niinkuin Strömsössä, mutta onneksi maku pelasti.




    Täytekakkuja päädyin tänä vuonna tekemään kaksi synttärisankarin täytetoiveen takia. Toiveena oli nimittäin sitruunamousse (ei hätää) ja lakritsimousse (iik!). Gluteenitonta lakritsia löysin kyllä kaupasta (Porvoon lakritsi), mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut alkaa testailemaan, miten lakun sulatus onnistuu. Eli varamummun yhden munan gluteenittomaan kakkuun tuli sitruunamousse gluteenittomilla lakupaloilla ja lakukoristelulla ála synttärisankari. Vehnäjauhoversioon tuli sitruunamousse toiseen väliin ja toiseen väliin lakritsimoussen valmista lakritsikastiketta hyödyntäen. Kakun heppakoristelu oli sankarin omaa käsialaa.

    Kuinka sitä aina kuvitteleekin, että sitä tarjottavaa pitää olla. Nytkin meillä jäi vaikka kuinka paljon herkkuja jäljelle, vaikka yhdelle kotiin jääneelle teinille kotiin viemisiksi pakkasinkin aimo annoksen kakkua. Sovimmekin kyllä porukalla, että ensi vuonna synttärit on ihan oikeasti kakkukahvit eli täytekakku tms. ja kahvit/teet, that's it! Tästäkin täytyy laittaa kalenteriin merkintä, kuten jouluruokailustakin.


    Sitruunamousse
    (24 cm kakun yhteen väliin)

    200 g mascarponea
    2½ dl vispikermaa
    ½ - 1 dl sokeria
    1-2 tl vaniljasokeria
    2-4 rkl lemon curdia
    1 sitruunan raastettu kuori
    ½ dl sitruunamehua
    4 liivatelehteä

    Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä 5-10 min. Vaahdota kermaa ja lisää tuorejuusto, sokerit, sitruunankuoriraaste ja lemon curd vaahdon joukkoon. Kuumenna sitruunamehu ja sulata puristetut liivatelehdet mehun sekaan. Anna jäähtyä hetki. Lisää mehu kermaseokseen ohuena nauhana samalla hyvin sekoittaen. Anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti.

    Lakritsimousse
    (24 cm kakun yhteen väliin)

    200 g marcarponea
    2 dl lakritsikastiketta
    1½ dl ranskankermaa
    5 liivatetta ja tilkka vettä
    2½ dl vispikermaa

    Liota liivetelehtiä kylmässä vedessä 5-10 min. Vaahdota kerma. Sekoita täytteen muut aineet keskenään. Kiehauta vesitilkka ja sulata puristetut liivatelehdet veden sekaan. Anna jäähtyä hetki. Lisää liivatevesi lakritsiseokseen ohuena nauhana samalla hyvin sekoittaen. Lisää kermavaahto varovasti käännellen. Anna hyytyä jääkaapissa useampi tunti. Halutessasi voimakkaampaa makua, voit sekoittaa sekaan turkinpippuricrushia.