perjantai 20. huhtikuuta 2018

Tampereella tapahtuu - Supermessut ja Kauppakeskus Ratina



Messukevät sen kuin jatkuu. Nyt on vuorossa Tampereella Supermessut, jotka on avoinna perjantaista sunnuntaihin 20.-22.4.2018. Eli jos olet Tampereen suunnalla, poikkea ihmeessä. Messuilta löytyy jokaiselle jotain, ainakin melkein. On puutarhaa, kukkia, kotimaan matkailumessua, Platta-levymessua, Keräilymessua sekä design- ja käsityötoria.





Helsingin messuihin nähden meno oli ainakin perjantaina aamupäivällä varsin rauhallista. Samoja kukkamyyjiä oli kuin viime viikonlopun Kevätmessuilla, mutta ei tietenkään sitä puutarhaa, jolta olisin halunnut ostaa Jukaraisen Katin kehotuksesta villipelargonian. Yhden villipelargonian löysin, ja tottahan sen kotiutin.





Matkamessuilla oli varsin paljon väkeä, itse en nyt jaksanut innostua kotimaan matkailusta. Mutta varsin kattavasti näytti koko Suomi olevan tuolla edustettuna. Design- ja käsityötorilla oli käsityöihmisella kankaita, lankoja, koruja, vaatteita jne. Itse ostin palan velboaa neidille kepparia varten. Keräilymessuilla en edes katsellut mitään "sillä silmällä", onhan meillä meneillään enemmin tavaran saaminen ulos kuin uuden (tässä tapauksessa vanhan) tuominen sisään. Vaikka kyllähän nuo vanhat lasit ovat vaan niin kauniita...




Torstaina avasi ovensa Tampereen uusin kauppakeskus Ratina. Vihdoinkin meillä on Tampereella mm. SuperDry, Zara ja Granit. Onhan osa liikkeistä tuttuja esim. Lempäälän Ideaparkista, mutta nyt liikkeitä löytyy siis ihan Tampereen keskustassa. Ruokapaikkoja ja kahviloita näytti olevan ihan kivasti, tarkempi katsaus täytyy tehdä avajaisryysiksen laannuttua. Hieman ihmetyttää viereisen Koskikeskuksen tulevaisuus, sillä monia liikkeitä on siirtynyt Ratinaan. Voihan olla, että saman ketjun liikkeitä on molemmissa ostareissa, mutta onko se kuinka kannattavaa... Viikonlopun avajaishulinoissa on ainakin lapsiperheille kivaa ohjelmaa, mm. Ryhmä Hau ja Hevisaurus.









Uutuus Tampereella on myös Yliopiston Apteekin Ego hyvinvointiin keskittynyt myymälä. Myymälässä on tarjolla hyvinvointia hyvin kattavasti, sillä paikalla on kosmetologi, farmaseutti, ravintoterapeutti sekä personal trainer. Egosta löytyy apteekkikosmetiikkaa, selektiivistä kosmetiikkaa sekä luonnon kosmetiikkaa. Liikkuvalle löytyy erilaisia ravintolisiä ym. Sain mahdollisuuden kosmetologin konsultaatioon ja ilahduttavan antaumuksella kosmetologi Katja esitteli minulle ikääntyvän naisen kosmetiikkaa ja neuvoi ihonhoidossa. Olisi kiva ollut jutella myös pt:n ja ravintoterapeutin kanssa, mutta ehkä varaan heille ajan myöhemmin. Aivan loistavaa palvelua sain siis tuossa liikkeessä. Egon myymälöitä on tähän asti löytynyt vain pääkaupunkiseudulta, joten aivan uusi tuttavuus Tampereella tämä liike. 



Testasin Baremineralsin meikkipuuteria ja olin aivan myyty. Harmittavasti vain minulle sopivaa sävyä ei ollut vielä tullut liikkeeseen. Mutta nyt on jotain mitä laittaa ostoslistalle. Baremineralsin lisäksi Egosta löytyy Inglotin ja Isadoran meikkejä.



Sain testiin omalle iholleni kosmetologin suosittelemat tuotteet eli V10 Plus Hyaluronihappoa sisältävän seerumin, joka tehokosteuttaa kaiken tyyppisiä ihoja. Seerumilla on myös kiinteyttävä vaikutus. Itse omaan sekaihon, joka ainakin iltaisin pesun jälkeen on kuiva ja kiristävä, joten tästä seerumista toivon löytäväni avun. Sain myös suojakertoimella varustetun päivävoiteen, Clarins Super Restorative Day SPF 20. Näin keväisin saan aloittaa kasvojen ihon suojaamisen aurinkoa vastaan jo hyvissä ajoin, sillä kasvoilleni tulee helposti maksaläiskiä. Käytössäni onkin suojakertoimella 50 varustettu Vichyn sävyttävä päivävoide. Tämä Clarinsin tuote on oiva meikin alle silloin, kun en tarvitse niin suurta suojakerrointa. Eli ulkoiluun ja ulkona oleiluun suurempi kerroin, muuten sitten vähän pienempi. Voide on ihoa heleyttävä, elvyttävä päivävoide ja sopii kaikille ihotyypeille. Päivävoide elvyttää ihoa sisältä ulospäin ja häivyttää ryppyjä ja juonteita. Voiteen sisältämät tehokkaat kasviuutteet kiinteyttävät ihoa ja tasoittavat ihon sävyä. Ihosta tulee välittömästi kirkkaampi, sileämpi ja upean hehkuva. Näin luvataan Ego.fi verkkosivustolla. Nyt otan tehokuurin näiden aineiden käytössä ja katsotaan, tuleeko näkyviä muutoksia. Ja siis mielellään parempaan.


* blogiyhteistyö Tampereen messut (messulippu saatu)
* blogiyhteistyö YA Ego (tuotteet saatu)


maanantai 16. huhtikuuta 2018

Iloa uuteen viikkoon ❤️

Ihanaa maanantaita ihanat ❤️

kevätesikko tulppaanait hortensia


Viikonloppu on ohi, mutta kylläpä olikin kaunis ja kiva viikonloppu. Lauantaina en itse paljon ehtinyt auringonpaisteesta ja lämmöstä nauttia ulkosalla, mutta ei haitannut, sillä oli muuta kivaa touhua. Kävin nimittäin Annukan kanssa Kevätmessuilla Helsingissä. Messuilla kevät ja tuleva kesä olivat todella läsnä kaiken kukkaloiston voimin. Kyllä siitä saa taas energiaa ja iloa uuteen viikkoon. Ihania ihmisiä tuli tavattua, ja monta ihanaa jäi varmasti tapaamatta. Kiitos Satu, Outi, Satu ja tietenkin Annukka. Näinpä vilaukselta myös Katin ja Marian, mutta jutulle en nyt sitten päässytkään.


Aasit on vaan niin hauskan näköisiä


Ja heppaihmisille iloa uuteen viikkoon lähetän näiden heppamessukuvien myötä. Viikko sitten käytin neitiä ja hänen kaveriaan Tampereella Hevosmessuilla. Näin antihevosihmiselle messut eivät tarjonneet oikeastaan mitään muuta kuin lapsen ilon. Ja olihan mulla ystävätär seurana. Niin ja kävinpä Hirnuvillan kepparitehtaan edustajan Katin juttusilla :D Kiva oli jutustella Katin kanssa, kiitos ja terveisiä. Jos perheessä tai lähipiirissä on kepparihupsuja, käykää ehdottomasti kurkkaamassa instagramista @hirnuvilla.

Nyt kerätään voimia ensi viikonloppua varten, sillä silloin on vuorossa Tampereella Supermessut. Varsinainen messu-huhtikuu siis. 

Iloa ja valoa uuteen viikkoon ❤️

torstai 12. huhtikuuta 2018

Mielikuvituksen matkassa maailmalle

Annukka oli kirjoittanut kivan postauksen mielikuvitellusta elämästä. Päätinpä minäkin tarttua tähän kivaan aiheeseen. Ja mielikuvittelussahan on ihan parasta, ettei tarvitse miettiä mitään arkisia juttuja kuten esim. rahaa. Sitä vain on. Ei välttämättä paljon, mutta niin, että elää pystyy.


Meidän perheen mielikuvituselämä äidin silmin

Olisimme vihdoin saaneet toteutettua pitkäaikaisen haaveemme asua Espanjassa. Talomme olisi hyvin perinteinen espanjalainen talo lähellä merta. Kerroksia olisi niin, että alhaalta pääsisi suoraan terassille ja siellä olevalle uima-altaalle. Ylemmän kerroksen, olkoon vaikka kolmas kerros, terassilta olisi mitä mahtavin näköala Välimerelle. Talomme sijaitsisi alueella, jossa asuisi paljon eri maista tulleita perheitä,  ja kaikkien kanssa meillä olisi jotain yhteistä.

kuva


Talomme olisi sisustettu harkiten sekoitettuna sekä espanjalaista että skandinaavista tyyliä. Tilaa olisi riittävästi, mutta ei liikaa. Marmorilattiat hohtaisivat puhtaana päivä toisensa jälkeen (kuka lie nekin siivoaa). Keittiössä loihtisin ihania espanjalaisia herkkuja perheeni ja ystävieni iloksi.

Piharakennuksessa meillä olisi tilaa majoittaa ystäviä vaikka pidemmäksikin aikaa. Sieltä löytyisi myös liikuntasali, jossa meidän oma pt kävisi säännöllisesti opastamassa. Olisin siis varsin timmissä kunnossa. Miehellä olisi pieni vene rannassa, jolla hän saisi käydä ajelemassa ja kalastelemassa.

kuva


Aamuisin lenkkeilisin meren rannalla tai uisin uima-altaassa aamuauringon noususta nauttien. Aamupalatarpeet noutaisin läheltä pienistä paikallisista putiikeista: tuoreet leivät, leikkeleet, juustot, hedelmät ja vihannekset. Tarpeen tullen liikkuisin pienellä punaisella Vespallani tai valkoisella Fiat500:lla. Olisin yllättäen huoleton ja taitava kuski ajelemaan etelä-eurooppalaisen temperamentin seassa.

Meillä vanhemmilla olisi mielekkäät työt. Mielikuvitukseni ei juuri nyt riitä keksimään mitä. Neiti opiskelisi hevostenhoitoa ja tekisi opiskelujen ohessa sopivasti töitä hevosten parissa. Hänellä olisi myös paljon ystäviä. Myös isot lapset olisivat asettuneet asumaan lähellemme Espanjan aurinkoon perheineen. Heillä molemmilla olisi ihanat puolisot ja lapsia. Olisin siis onnellinen mummi. Niin ja me kaikkihan puhuisimme lähes sujuvaa espanjaa. Myös englanti ja italia onnistuisi, ranskasta alkeet olisi jo hyvin hallussa.

kuva


Joitakin viikkoja vuodesta viettäisimme Suomessa mökillämme. Mökkimme olisi samassa paikassa kuin nykyinen, mutta kaavamuutoksen ansiosta olisimme saaneet päivittää mökin vähän suuremmaksi ja paremmin talvikäyttöön sopivaksi. Ei mitään ökymökkiä, mutta sen verran parannusta, että valtakunnan verkon sähkö sekä viemäröinti löytyisi. Olisi niin paljon helpompi tulla mökille. Olisimme lunastaneet viereiset mökkitontit omaksemme ja purkaneet toiselta tontilta kaikki rakennelmatekeleet ja siivonneet tontin sekä palauttaneet sen luonnontilaan. Toisella tontilla olisi lapsien käyttöön pieni mökki sekä saunamökki.

Kyllähän sitä mielikuvitusta löytyisi vaikka kuinka, kunhan tälle tielle lähtee. Mutta jätetään nyt tähän, ettei mene ihan överiksi :)

Nappaa tästä postausidea mukaasi. Olisi kiva tulla lukemaan sinun mielikuvitteellisesta elämästä.


maanantai 9. huhtikuuta 2018

Kodin viherkasvit

Ihanaa huhtikuista maanantaita! Täällä ollaan hieman alavireisiä, vaikka viikonloppu olikin varsin kiva hevosmessuineen kaikkineen. Mutta kyllä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Näin huhtikuussa on mitä parhain aika katsella niitä kodin viherkasveja sillä silmällä. Viherkasvit ovat olleet jonkinlainen sisustustrendi jo varsin pitkään. Suosikkikasvit ja must have -kasvit vaihtuvat tiheään. Milloin pitää olla peikonlehti, milloin kilpipiilea, milloin joku muu enemmän tai vähemmän retrokasvi. Uudeksi hitiksi veikataan herkkiä huonekasveja, kuten esim. pagodipuuta, joka on parin vuoden takaisen hitin kummituspuun (Corokia) sukulainen. Oli miten oli, viherkasvit tuovat sisustukseen pehmeyttä, kodikkuutta ja onpa monilla viherkasveilla ilmaa puhdistava vaikutus.

Minkäslaisia viherkasveja meiltä sitten löytyykään, kurkataanpas vähän ympärille.




Olohuoneesta löytyy edelliseen kotiin paikallisesta kukkakaupasta keväällä 2004 ostamani kultaköynnös. Tuo kultaköynnös kasvoi tosi voimakkaasti amppelissa. Jossain vaiheessa kun amppeli sai häädön, siirsin kukan uusiin multiin ja uuteen ruukkuun. Taisi ottaa kukka mokoma tuosta vähän itseensä ja meinasi kuolla. Sain kuitenkin muutaman oksan pätkän talteen juurtumaan. Ja niistä muutamasta hennosta oksasta on siis kasvanut tämä kasvi (ja myös neidin huoneesta löytyvä). Jokin aika sitten laitoin kukille pinnalle uutta multaa, huomasin, että kultaköynnökset vaatisivat uudet ruukut tai sitten pitää taas ottaa uudet alut ja aloittaa uusi elämä vähän pienempien kasvien kanssa. Yritän sinnitellä ensi kevääseen, paitsi jos satun löytämään kivat isot ruukut ennen sitä.






Olkkarista löytyy myös toinen iäkäs kasvi, anopinkieli. Tuo kasvi on ollut meillä nyt noin 11 vuotta, miehen kotitalon tyhjentämisestä lähtien. Tämä kukka on todellakin edesmenneen anoppini peruja eli todellinen anopin kieli. Tämäkin kukka on välillä tehnyt uusia alkuja, mutta omaan käyttöön en ole niitä säästellyt. Tämä jos joku on vähään tyytyväinen kasvi.





Uusin tulokas olkkarissamme on alkuvuodesta kotiutunut kultapalmu. Tällä palmulla nimenomaan pitäisi olla huoneilmaa puhdistava vaikutus. Viherpeukalot.fi sivusto kertoo kultapalmusta näin:

Kultapalmu on huonekasvina kestävimpiä palmuja. Se menestyy hyvin puolivarjoisalla tai valoisalla paikalla, suojassa suoralta auringonpaisteelta. Kultapalmua kastellaan melko runsaasti, eikä kasvualustaa saa päästää koskaan täysin kuivaksi. Kasvualustan liiallinen kuivuminen ruskettaa lehdyköiden kärjet. Kasvia lannoitetaan parin viikon välein kautta vuoden. Kultapalmu pitää myös suihkuttamisesta. Normaali huoneenlämpö sopii kautta vuoden. Suuren vedentarpeensa vuoksi kultapalmu viihtyy parhaiten altakasteluruukussa.

Täytyypä muistaa lannoitella omaa palmua ja suihkutella myös, olen siis aivan lyönyt laimin oman kukkani.









Neidin huoneesta löytyy siis kultaköynnöksen lisäksi myös papaltaan neidin tuoma jukkapalmu. Palmun appiukko on itse jostain palasesta kasvatellut. Tämä kukka on tuolla hyllyllä hyvin paljon oman onnensa nojassa, kerran viikossa sille annan vettä. Lisäksi neidin huoneesta löytyy pari minikaktusta. Toisen hän on itse ostanut, toisen toi kaveri tuliaisina Teneriffalta. Kivat pikkuruukut on Kivi-tuikkukipot.
















Meidän makuuhuoneen ainut kasvi on juurikin ruman kaunis kummituspuu. Kun aikanaan tämän blogistaniasta bongasin, etsin kukkaa pitkään. Nyt niitä tuntuu osuvan kohdalle vähän siellä ja täällä. 

Maaliskuusta alkoi kukkamultien vaihdon aika, mutta mikään hätä ei vielä ole. On siis aikaa odotella keväisiä, aurinkoisia ja lämpimiä ilmoja ja tehdä mullanvaihto vaikka ulkona.  Täältä löydät vinkkejä mullanvaihtoon >klik<.

Löytyykö sinulta viherkasveja: oletko viherpeukalo? Itse en koe olevani viherpeukalo, olen vain sattunut hankkimaan ympärilleni helppohoitoisia kasveja. Ja aina pitää tietenkin olla lisäksi leikkokukkia ja/tai kausiruukkukukkia.



keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Mitä mulle kuuluu tänään?





Ihanaa keskiviikkoa ihanat <3 Sain tämän haasteen Harkkittuja herkkuja -blogin Emmalta, kiitos Emma haasteesta <3 Haasteet on aina kivoja, joten mielelläni tähänkin tartuin. 

Miten voit?
Kiitos, voin ihan hyvin. Olen säästynyt koko talven ilman tauteja, välillä vähän pientä nuhaa. Elämä on kaikessa tavallisuudesta huolimatta oikein mukavaa tällä hetkellä. 

Mitä toivot tällä hetkellä?
Ihan ekaksi toivoisin saavani töitä. Vaikka tykkäänkin olla kotona, aikuisten ihmisten seura, päänupin kuormittaminen muullakin kuin päivän menulla olisi enemmän kuin mukavaa. Ja ehdottomasti toivon, että lumet sulaisivat äkkiä ja tulisi kaunis kevät ja kesä.




Mitä olet syönyt tänään?
Aamupalan sekä lounaaksi herkullisen savulohisalaatin. Jälkkäriksi teekupillinen Elisabethin kanssa.

Mikä on suosikkihedelmäsi?
Mulla ei oikeastaan ole suosikkihedelmää. Appelsiineista tykkään, mutten niiden kuorimisesta. Ja kun päälle päin ei aina näe, onko kyseessä maukas vai kuiva yksilö. Banaani menee välipalana ja smoothien seassa. Mangot, passionhedelmät ym. hivelee makunystyröitä, mutta harvoin niitä tulee ostettua. Sanotaan nyt sitten vaikka pomelo. 

Mitä ajattelit tehdä huomenna?
Huomenna on torstai, joten viikkosiivousta olisi ohjelmassa. Myös matikan kokeisiin kertausta on tiedossa.




Kenen kanssa nukuit?
Alkuyö meni yksikseen, mutta aamuyöstä tuo ukkeli on hipsutellut töistä kotiin. Tyyne-kissa nukkuu yleensä mun jalkopäässä. Viime yöltä ei ole havaintoa, onko ollut siellä vai ei.


Mitä luet tällä hetkellä?
Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia. Sain maaliskuussa luettua poikkeuksellisen monta kirjaa, mutta tämän kirjan kohdalla into meinaa loppua kesken. Mutta kyllä minä selviän tästäkin. En tarkoita, että kirja olisi huono, ajatukset vain harhailevat lukemisen sijaan muualle.

Viimeksi katsottu elokuva?
Netflixistä katsoin The longest week. Eipä ollut kaksinen elokuva. Jotain oli vaan kiva tuijottaa samalla, kun silittelin pyykkivuorta. Onko muuten kukaan muu samaa mieltä, että Netflixin elokuvavalikoima uudistuu ihan liian hitaasti ja/tai siellä on liikaa toimintaelokuvia?




Kuka soitti sinulle viimeksi?
Esikoinen soitteli perjantaina aamulla Lontoosta facetime puhelun. Varmisti, että pikkusiskon kotimatka oli mennyt ok. Näin on hiljaista meikäläisen elämä :)

Kolme viimeksi tullutta tekstiviestiä?
Ihana blogiystäväni Taru viestitteli aamulla, että tapaamme tod.näk. parin viikon päästä, ja sitten pari viestiä neidiltä koulumatkalta: voidaanko mennä katsomaan keppareiden sm-kisoja ja siskon osoitetta kyseli myös.

Mitä lukee viimeksi lähettämässäsi tekstiviestissä?
Ööö, laitoin esikoiselle kuvan saamastani Lontoon postikortista sekä Tarulle kuittauksen eli peukun ja hymynaaman (olin koiran kanssa ulkona, en siinä alkanut enempää naputtelemaan).




Milloin nauroit viimeksi?
Meillä nauretaan paljon, mutta tänään nauratti neidin touhut. Hän oli syömässä ja katsoi haarukkaansa ja totesi, että se on likainen. Oli jo laittamassa sitä tiskikoneeseen, kun muistutin, että tottakai se on likainen, kun sillä kerran syöt.

Viimeisin ostos?
Eilen tarttui mukaan keväinen käsilaukku, toivottavasti sille on pian käyttöä. Havittelemani kengät jäi ostamatta, sillä niitä ei sitten Tampereelta saanut.

Mitä pelkäät?
Tottahan toki pelkään hirmuisesti, että omalle perheelle, näille kaikkein rakkaimmille sattuisi jotain pahaa. Myös omaa äkillistä kuolemaa pelkään ihan hirveästi. Siksi pyrinkin elämään niin, ettei mitään jää ns. hampaankoloon, jos näin kävisi.

Minne haluaisit matkustaa juuri nyt?
Oikeastaan ihan minne vaan: kaupunkilomat kiinnostaa ja aurinkolomat aina ja ikuisesti. Suunnitelmia on, pitäisi vaan osata päättää, teenkö yhden ison (=kalliin matkan) tyyliin once in a lifetime -matkan, vai pilkonko kulut useampaan pieneen lomaan. Pilkkomalla pääsisin näkemään useamman paikan ja mahdollisesti ystäväänikin, mutta tuo iso matka on ollut haavelistalla pitkään ja ollut se ns. kun täytän 50 vee, niin sitten meen.


Haastan kaikki ne, jotka eivät ole tätä haastetta vielä tehneet :) Rauhallista pääsiäisen jatkoa!


sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Siemennäkkäriä

Heipä hei ihanat ja kivaa pääsiäisen aikaa. Toivottavasti teillä on ollut juuri sellainen pääsäiäinen kuin toivoitte.

Täällä alkoi tekemään mieli siemennäkkäriä, joten pakkohan on sellainen laittaa uuniin tulemaan. Siemennäkkärihän on trenditietoisille jo vanha juttu, mutta tällaiselle ennakkoluuloiselle hitaalle hämäläiselle se on tämän talven hitti. Sain taannoisella Oulun visitiillä maistaakseni elämäni ekan kerran siemennäkkäriä ja jäin heti aivan totaalisesti koukkuun. Näkkäri on helppo valmistaa ja kuuluu siis ehdottomasti niihin vähän terveellisempiin herkkuihin (kaloreita näissäkin on, ja aika hurjasti). Oiva herkku silti esim. kahvipöytään tai elokuvaillan snäksiksi.





Siemennäkkäri

2 dl maissijauhoja
0,75 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl seesaminsiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
2,5 dl kiuhuvaa vettä
0,5 dl öljyä
sormisuolaa

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen (kiertoilma). Sekoita kaikki kuivat aineet kulhossa. Kaada kiehuva vesi ja öljy sekaan ja sekoita tasaiseksi massaksi. Kaada massa pellille leivinpaperin päälle ja taputtele ohueksi levyksi (kertakäyttöhanska tai muovupussi on hyvä apuväline).  Ripottele pinnalle sormisuolaa. Paista noin 45 min.



keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Vielä viimeisen kerran




Tämän postauksen pohja on ollut koneen uumenissa jo reilu puolitoista vuotta, mutta julkaisemista on jarruttanut jonkinlainen epävarmuus ja itseinho ja mitä lie muita syitä. Toki olen tämän koko ajan tätä postausta pyöritellyt mielessäni, mutta aina en vain pääse kirjoittamaan ajatuksiani ylös, joten kirjoitus voi olla melkoisen sekava.

Mulla on pitkään ja usein pyörinyt ajatuksia päässä siitä, miten itse näen itseni, siis ihan ulkoisesti. En tiedä olenko epänormaali, mutta omakuvani vaihtelee päivittäin. Joinakin aamuina peilistä katsoo ihan mukiinmenevän näköinen ja kokoinen keski-ikäinen nainen, mutta otapas tuosta naisesta valokuva: voi veljet, mikä läski, eikä se oo muka meikannut ollenkaan!!! Leuka roikkuu, suun pielet roikkuu, silmäkulmat roikkuu ryppyineen päivineen. Tai menepä johonkin porukkaan, niin aina sitä tuntee itsensä homsantuuksi, ja kaksi kertaa lihavammaksi kuin porukan lihavin.

Mistä tämä kaikki johtuu? Onko se huonoa itsetuntoa? No varmasti, mutta miten sitä saisi parannettua? Osittain syytän kyllä tätä ulkonäkökeskeistä elämää, mikä tänä päivänä on valloillaan. Kaikki laihduttavat, blogit tuuttaavat pihalle kauniisti meikkaavia ihmisiä jne jne. Jotenkin tuntuu, ettei tavallinen ihminen pikkuisen ylipainoisena ja vähän rupsahtaneena voi olla millään muotoa hyvän näköinen tai edes siedettävä.

Kuinka monta elämän muutosta olenkaan aloittanut ja yhtä monta olen lopettanut, jotkut nopeammin kuin toiset. Välillä tulee niin voimakas tunne, että nyt pitää laihtua ja kiinteytyä ja mitä lie, jotta näyttäisin paremmalta (terveydellinen näkökanta jätetään nyt huomioimatta). Samantien melkein tulee se ns. vaakakapina, miksen voisi kelvata ja olla ihan hyvä tällaisena kuin olen. Oman pään sisällä käy sellainen ajatusten myrsky asian tiimoilta ettei ole tosikaan. Jostain pitäisi saada sieltä myrskyn silmästä napattua se yksi ajatus ja lähteä viemään sitä systemaattisesti eteenpäin, oli se sitten itsensä hyväksyminen tai muuttaminen tai jotain siltä väliltä. Mutta miten nuo muut ajatukset sitten saisi jätettyä oman onnensa nojaan, ja mielellään lopullisesti. Eihän tällaista vatvomista kestä kenenkään pää.




Omalla kohdallani olen tullut siihen tulokseen, että valehtelen itselleni sanoessani, että olen ihan ok näin kun olen. Se, että muuttuisiko asiat mitenkään, jos olisin laihempi, sitä en osaa varmaksi sanoa. Rypyt tuskin oikenevat laihtuessa, mutta vaatteet näyttäisivät varmasti kivemmilta, eikä vaatekaupassa tarvitsisi joka kerta pyyhkiä kyyneleitä.

Ja olisihan se varmaan kiva, että äidistäkin olisi valokuvia niissä lomakirjoissa. Voisihan niitä toki laittaa, mutta kun itse ei kestä katsella omia kuviaan ja hävettää näyttää niitä muille, vaikka he näkevätkin varmasti minut juuri sen kokoisena kuin olen, eikä valokuvissa ulkonäköni tule heille yllätyksenä.

Toisaalta meillä on vain tämä yksi elämä, miksei siitä saisi nauttia herkutellen ja laiskotellen, jos siltä tuntuu. Kaikilla ei ole niin hyvää geeniperimää, ettei tällainen elämäntyyli vaikuttaisi ulkonäköön. Itselläni on kaiken suhteen huono geeniperimä: taipumus lihavuuteen, en omaa kauniita kasvonpiirteitä, ja onpa jotain pieniä terveydellisiäkin perintötekijöitä. Kaikki kunnia niille, jotka jaksavat innostua viherherkuista yms, mutta se ei vain ole mun juttu.

Olen nyt ollut reilu kolme viikkoa Keventäjät.fi sivuston jäsen. Olen ottanut alun rennosti, tutkaillen ohjeita ja hieman jopa merkkaillut ruokapäiväkirjaan syömisiäni. Aika äkkiä sitä alkaa hahmottamaan, miten paljon sitä päivässä voi syödä ihan tavallista ruokaa menemättä annetun päivittäisen kalorimäärän yli. Ennen kaikkea säännöllinen ruokarytmi näin kotona ollessa on ollut aivan hukassa, jääkaapilla tulee käytyä kurkkimassa tämän tästä. Enkä välttämättä syö makeaa, mutta jotain mukamas koko ajan pitäisi saada suuhunsa. Ja kun tuota ruokapäiväkirjaa täyttää, jo oma mielikin asennoituu jättämään syömättä turhia. Se kun on vaan niin noloa, katsoa sieltä päiväkirjasta, kuinka helposti ne kalorit kertyvät. Toisaalta enemmänkin ongelmaksi kyllä meinaa tulla saada päivittäinen kaloritarve täyteen. 

Nyt ne kolme viikkoa on harjoiteltu ja ihmetelty ja tällä viikolla on tosi kyseessä. Päiväkirjan täyttämisestä tulee jokapäiväistä rutiinia, kävelylenkitkin pitenevät. Viikonloppuna mässytin ihan tarkoituksella oikein huolella, ja kuinka paha olo olikaan maanantai-aamuna. Pikkulenkki koiran kanssa oli kohtuu ahdistava, vaikka painossa ei mitään muutoksia ollutkaan tapahtunut. Kyllä se turha ravinto elimistössä vain tekee olon huonoksi. Meillä oli Anniinan kanssa herkkulakko sakkomaksuineen meneillään, mutta nyt irtisanoudun tuosta lakosta kaiken kansan edessä, sillä totaalikieltäytyminen ei vain sovi minulle. Mikäli herkut kielletään, ajattelen herkkuja joka päivä ja lähes joka hetki. Mutta jos vain päätän olla syömättä herkkuja, saattaa mennä viikko tai kaksikin, etten juuri ole herkkuja ajatellut. Sori vaan Anniina <3 Mutta tuon ruokapäiväkirjan ja minulle annetun kalorirajan puitteissa sallin itselleni pieniä herkkuja silloin tällöin potematta huonoa omaatuntoa.

Keventäjien ohjeet ovat tavallista ruokaa, jonka suosimisen näen erittäin tärkeäksi omassa elämässäni, koska perheessä asuu murkkuiän ja ennen kaikkea teini-iän kynnyksellä oleva neiti. En halua millään muotoa pussiruokia tms. syömällä viestittää neidille vartalokeskeistä elämän tyyliä. Ennen kaikkea itselläni koko projektissa on oma hyvä olo päätavoitteena, hyvänä kakkosena tulee laihtuminen, mielellään sellaiset 15 kg. Mutta tästä en puhu ääneen kotona.




Ostin tammikuussa Anna Saivosalmen Treenaa kotona 10, 20 tai 30 minuuttia. Niin on kirjan ohjeet jäänyt kirjan sivuille odottamaan tosi elämän toteutusta, vaikka ajanpuutetta en voi tästä syyttää.  Oikeesti kukaan ei voi, kyllä jokaiselta pitäisi löytyä 10, 20 tai 30 minuuttia päivittäiseen treeniin Keventäjät-projektiini kuuluu myös Annan Kotitreeni-valmennus, joten lisätsemppiä on liikunnan suhteen tiedossa. Kirja on varmasti hyväksi avuksi. Liikunnan kanssa etenen myös rauhallisesti, sillä en ole koskaan ollut urheilullinen tyyppi. Liika innostus liikunnan aloituksessa tyssää helposti väsymykseen ja/tai vammoihin. Ja pitäähän tähän elämään mahtua muutakin kuin ruoka ja liikunta. Käykää puuteen kurkkaan Anna Saivosalmi instagramista @ansaivo.

Tämä projekti kestää blogiyhteistyönä syyskuun alkuun asti, joten tehdessäni asiasta julkisen, tuloksia olisi paras syntyä. Ja mikäli nyt kävisi niin, ettei tuloksia tule, tämä olkoon viimeinen kerta, kun minkään sortin laihduttamista / elämäntapamuutosta yritän. Missään nimessä en tule sallimaan itselleni mässyelämää, sillä mulla ei ole enää varaa antaa painon nousta yhtään. Mutta olkoon tämä viimeinen kerta, kun mitenkään tätä tietoisesti yritän. Meni syteen tai saveen, syksyllä hyväksyn itseni sellaisena kuin olen. Sitä ennen raportoin teille kuulumisia vähintään kerran kuukaudessa.

Monta asiaa jäi varmaan sanomatta, mutta niistä sitten pulistaan kommenttikentässä ja seuraavissa postauksissa.


*blogiyhteistyö Keventäjät.fi

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Ihana kamala murkkuikä





Meillä on syksystä lähtien ollut kovasti tapetilla murkkuikä ja erityisesti siihen liittyvät muutokset ihmisissä. Viidennellä luokallahan tulee tuo ensikosketus murkkuikään ihan konkreettisesti, tosin joillain se on voinut tulla jo ihan ilman opuksia tutuksi aikaisemmin. 

Syksyllä kun tuo viidennen luokan ympän kirja kannettiin kotiin, ensimmäiset yökkäävät kommentit koskivat juurikin murkkuiän kehoon tuomia muutoksia koskevia sivuja. Nehän sieltä oli ensimmäisenä bongattu. Syksyn saunakeskusteluihin kuului todella vahvasti meidän vanhempien murkkuiän merkkipaalujen aikataulujen kysely, samoin sisarusten. Kyllä siinä oli isosiskolla Lontoossa ihmettelemistä, kun pikkusisko soitti ja täräytti ensimmäisen puhelimeen "Koska sulla alkoi menkat?" Olen sitä mieltä, että kun asioita pidetään luonnollisina, niistä puhuminen ei tuota lapselle suurta kynnystä. Toki aina meillä yritetään vastata kysymyksiin lapsen ikä huomioonottaen, jotta ihan liian raadollista kuvaa elämästä ei syntyisi liian nuorena.




Vanhemmat lapset (pian 25 ja 21) eivät ole asioista aikanaan juurikaan mitään kysellyt, mutta jo esikoisen kanssa on otettu rento ote kehitykseen. Niinpä hän edelleen soittelee maailmalta äidille, ja kertoo mm. ehkäisyasiansa luontevasti. Ja ensimmäiset suuret sydänsurut kun tuli, äidille soitettiin ensimmäisenä. Ja äidin luo sitä tultiin sydäntä parantamaan. Tunnen tehneeni jotain oikein lasteni kanssa <3

Kuukautiset on ollut se suurin "juttu" ja puheenaihe meillä. Tavallaan niitä taidetaan odottaa, tavallaan niitä kauhistellaan. Olen yrittänyt selittää, että niistä saa nauttia/kärsiä niin monta vuotta, ettei niiden alkamisella ole vielä kiire. Mutta mikäli äitiinsä ja siskoonsa tulee, yläasteelle siirtyminen saattaa tämän asian  tehdä tutuksi. Jännä tilanne meidän huushollissa, kun äiti lähestyy kovaa vauhtia vaihdevuosia ja kuopus on vasta siirtymässä elämässä tiettyyn vaiheeseen. Olen jostain joskus kuullut, että samassa taloudessa asustavien naisten kuukautiskierto olisi kutakuinkin sama, totta vai tarua. Mutta juuri kun itselläni oli kuukautiset (erittäin kivuliaat sellaiset, kiitos kuukautisia aiheuttavan lääkkeen), neitikin alkoi valittamaan vatsakipuja. Noinkohan on valmisteluja tulevaan, vai oliko vain jotain muuta, tiedä häntä.



Koska sitten puhua niistä muista aikuisuuteen liittyvistä asioista? Olen ottanut sen kannan, että asioista puhutaan pääsääntöisesti tilanteen niin vaatiessa. Nyt kun poikkiksia ei vielä ole (yäk! ei tod!), en koe syytä keskustella tarkemmin aiheesta. Toki varovasti on kerrottu, että jokaisen ruumis on jokaisen oma, ja siihen ei kukaan saa ilman lupaa koskea, ei kukaan! Tämäkin asia täytyy osata niin vaivihkaa kertoa ja lapsen herkkyys huomioiden, jotta lapsesta ei tulisi arkajalkaa, joka ei uskalla yksin kulkea minnekään.

Meidän vanhempien silmiin murkkuiän parhaiten meillä huomaa tietenkin vaihtelevista mielialoista. Kuinka nopsaan ne voikaa muuttua! Ja milloin ollaan ihan lapsia, leikitään ja vaaditaan haleja, kun taas seuraavassa hetkessä koneet on kaikki kaikessa, vanhemmat ääliöitä ja idiootteja, ja ovet paukkuu. Mutta missä se lapsi saisi purkaa tunteitaan, jos ei kotona? Parempi kotona kiukutella, kuin kylillä huudella vieraille ihmisille. Ihan kaikkea emme mekään siedä, ei edes murkkuiän varjolla. Meillä tarjotaan aina pahasta olosta puhumisen mahdollisuutta, mutta vaikeahan siitä toisaalta on puhua, kun ei itse murkkukaan tiedä mistä kenkä puristaa. 

Meillä siis eletään varsin haasteellisia aikoja tuon kuopuksen kanssa. Vastahan tuo oli se mahdottoman kiltti pieni vauva, joka ei turhia kitissyt. Ehkä se ottaa nyt kaiken takaisin korkojen kera. Mutta omalla kohdallani olen onnellinen, että tämä on viimeinen murkku meidän taloudessa. Tosin reipas murkku meillä asustaa, ei voi kuin olla ylpeä. Neiti lähteen lauantaina yksin kohti Lontoota isosiskon luokse. Vähän on perhosia vatsassa yhdellä jos toisella, mutta uskon, että kaikki menee loistavasti. Jossain kohtaa tuli vahva tunne siitä, että tämän toisenkin tyttären tulemme menettämään maailmalle, sen verran uskalias tyyppi tuo on.




Mutta edesmenneen ex-anoppini viisaita sanoja lainatakseni: Ihmisellä on uhmaikä kehdosta hautaan! Tällä viisaudella jaksaa vielä tulevaisuudessakin ne kaikki kiukuttelut enemmän ja vähemmän paremmin, ja niitähän meillä kaikilla riittää, oli murkkuikä tai ei.




torstai 15. maaliskuuta 2018

Sytomyssyjä Suomesta Sveitsiin

Reilu viikko sitten sain puhelinsoiton Sveitsistä ystävältäni. Siinä kuulumisten vaihdon yhteydessä ystäväni kysyi, josko tekisin hänen rintasyöpään sairastuneelle ystävälleen sytomyssyn, kun Sveitsissä ei oikein sellaisia tunneta. Tottahan toki lupasin, onhan asia vain niin rankka, että kaikkeni teen auttaakseni, vaikka en ihmistä tunnekaan. Whatsappailtiin ystävän kanssa yksi ilta ja sovittiin mallista, ainakin noin suunnilleen. Langatkin löytyi samantien kauppareissulta, joten ei muuta kuin hommiin.























Ystävän ystävä pitää kuulemma luonnonläheisistä väreistä, ainoa valittavissa oleva väri oli pirteä beessi. Ensimmäisenä valmistui siis beige myssy, ohje täältä. Lankana Novitan Cotton Bamboo. Oli muuten aivan ihanaa lankaa kudottavaksi. Kauheasti en uskaltanut koon puolesta lähteä revittelemään, vaan noudatin orjallisesti ohjetta.

Mielestäni rintasyöpä ja siihen liittyvät hoidot rinnan poiston jälkeen ansaitsee vähän enemmänkin piristystä, joten toisen myssyn tein kirsikanpunaisesta langasta. Toivottavasti myssyjen saaja tykkää myös tästä. Tästä myssystä tein hieman pitemmän, olisi ehkä voinut olla vieläkin pitempi. Onneksi myssyjen kutominen oli nopeaa hommaa, joten tarvittaessa noita tekee vielä lisääkin.  Toisen myssyn ohjeen löysin täältä. Ja siinäkin lankana sama Novitan Cotton Bamboo.




Ja koska lankaa jäi, tein vielä pari siivousliinaa. Räteiksihän noita ruukataan sanoa, mutta onhan se kirjoitettuna aika ruma sana, eikö? Siivousliinat laitoin myssyjen mukana, ottakoon ystäväni ne käyttöön tai antakoon eteenpäin. Itse en ole oppinut käyttämään bamburättejä, muutama vuosi  sitten niitä kokeilin. Pitäisiköhän antaa vielä uusi mahdollisuus? Onhan nuo vaan niin paljon kauniimpia kuin tavalliset. Nyt vain odottelen, että paketti pääsee perille, ja kuulen, mitä tekeleistäni tykättiin. 

Viime päivinä facebook on päivittynyt sydämistä, joita pyydetään lisäilemään rintasyövän ennaltaehkäisyn hyväksi. Täytyy myöntää, että näitä sydänkampanjoita on fb:ssä tämän tästä, enkä ainakaan itse jaksa innostua tutkimaan, mitä sydän milloinkin tarkoittaa. Puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä, vaikka sydämillä hyvää halutaankin saada aikaan. Täältä voit käydä katsomassa rintojen omatarkkailun ohjeet, mikäli niitä et muista.

Sydämiä hirmuisesti ihan kaikille ❤️ ❤️ ❤️ 


maanantai 12. maaliskuuta 2018

Mitä useampi kokki...

... sen huonompi soppa, menee vanha sananlasku. Sama pätee, jos keittiössä häärää yksi kokki, jolla on monta rautaa tulessa yhtäaikaa. Mitä tulee, kun tekeillä on riisipuuro karjalanpiirakoita varten, perunarieskat edellisen päivän jämämuusista ja lasagne. Jos ei muuta, niin ainakin hirmuinen sotku. Puurokattila meinasi pariin otteeseen palaa pohjaan, lasagnen maitokastike hieman jopa paloikin. Jauhelihakastikkeesta jäi joku oleellinen mauste puuttumaan, mutta suolaa oli senkin edestä.




Karjalanpiirakkataikinakaan ei onnistunut ihan niin kuin piti, tai niin luulin. Mutta piirakka-aihioiden kaulitseminen sujui heti paremmin, kun huomasin ottaa oikean pulikan käyttöön. Eli pulikalla ja pulikalla on eroa. Parempi pulikka on puuseppä-pojan tekemä, oman mumminsa (karjalanpiirakkamestarin) ohjeiden mukaan tehty. Vähänhän piirakoista tuli eri kokoisia, mutta mitäs tuo sitten haittaa. Samalta eli herkulliselta ne kuitenkin maistuu.




Ja jottei hommassa ihan helpolla pääsisi, pitihän se vielä lopuksi yksi siemennäkkärikin laittaa uuniin.  Tosin sekin kärähti, jäi uuniin vähän liikaa lämpöä piirakoiden jäljiltä. Seuraavana aamuna tein uuden näkkärin ja siitäkin unohtui suola kokonaan. Ehkä joskus olisi hyvä vain jättää hommat tekemättä, mutta kun ne piirakat on ollut mielessä jo useamman viikon, ja tarviihan perheelle ruokaa tehdä, ja siemennäkkäri on vaan niin hyvää... Kauhulla odotan torstaita, kun talo täyttyy vaatekutsuille saapuvista naisista. Pitäisiköhän luottaa kaupan valmiisiin tarjottaviin vai olisiko se huono onni kokeiltu nyt viikonloppuna?


Kumpi on se parempi pulikka?